Paikallinen erikoisuus täällä Koivukylän tietämillä on tänä talvena ja menneenä syksynäkin ollut se, että tikat viihtyvät kovin naputtelemassa lahoavia lehtipuita. Ruokintojen talipötköille ne tulevat täällä harvemmin kuin aiemmin ja kun retkeilee muilla ruokintapaikoilla Helsingissä, huomaa että tikat siellä naputtelevat pötköjä kuten ennenkin.
Tuollaisiksi tikat ovat täällä kaikki puut kalunneet, vahvimmin puita ovat hajoittaneet palokärjet mutta käpytikatkin pysyttelevät ruokintani luona mieluummin puissa kuin tulevat talipötköille. Käpytikkahan syö luonnossa tavallisimmin havupuiden siemeniä kävyistä niitä pajoissaan hakkaamalla, harvemmin talvella mitään muuta.
Palokärkiä näkee usein. Ensin oli paikalla vain tämä naaras,
joka leikki kuurupiiloa puiden takana puolelta ja toiselta kurkistellen.
Välillä se löytyi Rekolanojan lahopuista, mutta useimmiten se naputteli puistoista kerätyssä puiden ja risujen kasassa, joskus ihan sen sisällä.
Muitakin palokärkiä tuli sen seuraksi, nyt maanantaina samassa kasassa taisi olla enimmillään kolme palokärkeä, muun muassa tämä koiras.
Kävivät myös naputtamassa lumen alle jääneitä oksia
kuten tätä. Tuli heti mieleen miten tässä joku vuosi sitten löytyi parin kilometrin päästä Kuninkaanmäestä Kiinasta peräisin olleissa kuormalavoissa jotakin kiinalaista vaarallista puuntuholaista joka uhkasi täkäläisiä lehtipuita. Noin googlaamalla löysin että laji oli aasianrunkojäärä ja vuosi 2015. Silloinen varoalue ylsi tänne asti ja lehtipuita kaadettiin kymmenen hehtaarin alueelta tuon löytöpaikan ympäriltä. Väitettiin että uhka oli saatu tuhottua eikä se ollut levinnyt luontoon, mutta jotakin toukkia nämä kaikki tienoon lehtipuut nyt täynnä ovat ja tikat pysyvät luomuherkuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.