Viisi vuosikymmentä sitten 4.1.1969
oli vielä aikaa linturetkille. Kävin Sirkkulan kierroksen,
Toravuorella, Ilmusmäellä ja Vähäjokivarressa ja kulutin siihen
runsaan neljä tuntia. Pakkasta oli kuusi astetta, ei paha, tuuli
idästä, pilvistä oli. Puoli kahdentoista maissa alkoi pudotella
lumihiutaleita ja sade tiivistyi iltapäivän puolella minkä myötä
näkyvyys putosi yli kymmenestä kilometristä noin yhteen.
Toravuoren takametsästä löysin
ainakin yhden pyyn ja kaksi närheä, molemmat sille vuodelle uusia
lajeja. Ilmusmäellä metsässä liikkui tiaisparvia joissa oli
hippiäisiä ja hömötiaisia sekä yksi töyhtötiainen.
Vähäjokivarressa oli kahdeksankymmenen urpiaisen parvi ja
punatulkkuja. Lähempänä kaupunkia löytyi jokivarresta vielä
yhdeksän tiklin parvi. Kotiin tultuani lensi ikkunan ohi kana- tai
varpushaukka. Se oli sen päivän kuudestoista laji.
Viidentenä päivänä kävin taas
Halikonlahden kierroksella. Sää oli eilisen kaltainen, lumisade
jatkui mutta näkyvyyttä oli sentään pari kilometriä, välillä
enemmänkin.
Nuori harmaalokki oli tullut
Vuohensaarentien kaatopaikalle. Sen yli lensi heti aamulla myös
komea kahdentoista korpin porukka itään. Sellaisia ei tuohon aikaan
ollut ennen eteen tullutkaan. Läheisellä ruokinnalla
keltasirkkuparvessa oli yksi urpiainen. Sen liepeillä viihtyi myös
kaikkiaan kahdeksan järripeippoa ja edempänä ruderaatissa yhdeksän
vuorihempon porukka.
Lahdelle tullessa tien varresta löytyi
taas tuttu tunturikiurukolmikko. Polttokaatopaikan lähellä pyöri
viitisen sinitiaista. Vedenpuhdistusaltaiden laidassa oli kahdeksan
vuorihemppoa, voisi kuvitella että sama parvi kuin aiemmin
kaatopaikan kulmilla. Paluumatkalla kotiin päin jokivarressa oli
kymmenkunta viherpeippoa, ainakin yksi vihervarpunen, muutama
punatulkku ja pari sinitiaista. Tuon retken lajimäärä nousi
kahdeksaantoista.
Nyt oli koossa 30 lajia alkaneelle
vuodelle. Retkimuistiinpanoja loppiaiselta ei ole, seuraavat näkyvät
olevan vasta viikon päästä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.