( säiden lämmetessä talitintit alkoivat jo joukolla laulaa )
Vuoden 1989 tammikuun kahdeksantena
kävelin taas Martinlaakson vakioykköseni, nyt vastapäivään.
Lämpö oli juuri ja juuri alle nollan, tuuli kohtalaista lounaasta.
Taivas oli täyspilvinen, ajoittain putoili vähän lunta.
Alussa johtoon menivät viherpeipot,
seuraavalla osuudella ohi menivät talitiaiset ja varpuset. Perkiössä
varpuset vahvistivat johtoaan ja Voutilassa varsinaisesti repäisivät.
Koskelle tullessa talitiaiset innostuivat kiriin mitä ne jatkoivat
vielä Martinkyläntiellä ja loppuosuudella. Lopussa piristyivät
myös viherpeipot.
Kaikkiaan reitillä näin neljätoista
lintulajia, talitiainen oli lopulta selvä ykkönen 94 ja varpunen
yhtä selvä kakkonen 63 yksilöllä. Viherpeippo jäi
epätasaisuudellaan kauas taa 46 lintuun. Yhden yksilön lajeja oli
monta, naakka, mustarastas, koskikara, urpiainen ja hippiäinen.
Kaikkiaan lintuja reitillä oli 244.
Seuraavana päivänä seurailin vain
kuumemittaria, se oli kiivennyt yhtäkkiä 39.2 asteeseen. Seuraavana
eli kymmenentenä päivänä kuumetta oli yhä 39 astetta. Tein
kuitenkin tunnin koirakierroksen parin lämpöasteen liukastamilla
kotikulmilla, yli lensi harmaalokki. Yhdentenätoista päivänä
kuume oli entisellään, 39,1 astetta enkä käynyt ulkona.
Kahdentenatoista päivänä kuume oli
laskenut 38 asteeseen ja rohkaistuin taas tunnin koirakierrokseen.
Lämpöä ulkona oli kolme astetta, tuuli etelästä, pilvistä ja
tihkuista. Pari hippiäistä, laulavan kuusitiaisen ja neljäkymmentä
viherpeippoa kirjasin kuitenkin senkin päivän retkilistaan.
Seuraava päivä oli perjantai ja
kolmastoista. Kuumetta oli edelleen 37,8 astetta. Kävin kuitenkin
asioilla Helsingissä ja vilkaisin saman tien keskustan rannoille.
Heinäsorsia oli satoja, kalalokkeja lähes sata, puoli tusinaa
merilokkiakin ja kai enemmänkin mutta tuhruinen ja tuulinen sää
sekä kuume pitivät vielä liiat retkeilyinnot aisoissa. Lauantaiksi
pitäisi kuitenkin saada itsensä terveeksi...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.