Lintuja vihoistani CXLII

Kolme vuosikymmentä sitten tammikuun toisena 1989 laskin silloisen vakioykkösreittini Martinlaakson itäpuolella. Kun lähdin kierrokselle auringonnousun aikaan, ehdin takaisin jo ennen puoltapäivää. Kymmenen pakkasastetta oli aamulla, iltasella enää yksi aste. Pilvistä oli, tuuli lännestä navakkaa ja sen mukana tuli jäätävää tihkua tai heikkoa lumisadetta.

Tuloksena laskennasta oli kaksitoista lajia ja 237 lintua, tuolle talvelle tyypillinen vaisu tulos. Talitiaiset olivat runsain laji 66 yksilöllä, varpuset kakkosia 40 linnulla. Viherpeippoja oli 37, niistä suurin osa heti reitin alkuosuudella. Vantaankoskella oli kaksi koskikaraa, kahinoivat keskenään. Hömötiainen oli ainoa yhden linnun laji, erikoisin näky oli pyrstötön harakka Vantaankosken tienoilla. Illaksi töihin mennessä huomasin lisäksi Keskuspuiston kulmassa Eläinten hautuumaan laidassa kuusitiaisen, viisi mustarastasta ja fasaanikukon.

Kolmantena päivänä kiersin sitten vakiokakkosen Martinlaakson länsipuolella. Nyt oli nollakeli, tuuli yhä lännessä ja taivaan pilvipeitekin repeili. Lämmin sää saikin linnut liikkeelle, jotkut talitintit yrittelivät jo lauluakin.

Kaikkiaan reitillä kokosin 264 lintua seitsemästätoista lajista, tuon talven tasossa hyvä tulos. Talitiaiset olivat täälläkin ykkösiä nyt 87 linnulla, kakkosia olivat vuorostaan varikset 52 yksilöllä. Viherpeippoja oli nytkin 39, pääosa niistä Louhelassa ja Martinlaakson aseman ympäristössä. Yhden linnun lajeja olivat puukiipijä, närhi ja varpushaukka, joka etsi saalista ihan reitin loppusuoralla.

Neljäntenä päivänä oli vuorossa sen talven tapa laskea Iso-Huopalahden jätetunturin ympäristön linnut. Lajeja ja lintuja oli siellä edelleen vain vähän, yhdeksän lajia huomasin, runsaat viisikymmentä lintua. Kaikki erikoisemmat linnut pysyivät piilossa, oli siellä aiemmin havaittu piekana, tiklejä ja lehtopöllö, ei nyt. Paluumatkalla vein ruokaa petikon lintulaudalleni, siinä odottamassa oli pari talitiaista, yksi sinkkari ja viisi hömötiaista.

Kuudentena päivänä huomasin taas varpushaukan kotikulmilla Laajavuoressa, kai saman joka tuli vastaan kolme päivää aiemmin. Muuten päivä meni koiran kanssa eläinlääkärikäynnillä.

Seitsemäs tammikuuta (1989) kävin pitkästä aikaa Porkkalassa. Nollakeliä oli, pilvistä ja lumisateista aamupäivällä, iltapuolella selkeämpää. Tuuli lounaasta. Pari kyhmyjoutsenta huomasin Träskön laidassa, pari allia kärjen edessä ja puolitoistasataa kaukana Mäkiluodon tietämillä, kymmenisen isokoskeloa oli myös kärjen lähistön sulissa. Pari korppia tarkkaili tilannetta länsipuolen luodoilla, lokeista huomasin vain pari isoa, joista toinen määrittyi harmaalokiksi. Paluumatkalla vein taas siemeniä Petikon lintulaudalle, hämärän jo laskeuduttua siellä oli hiljaista.

***