Viisi vuosikymmentä sitten XCIV

( kaatopaikkakorppi siinäkin )

Puoli vuosisataa sitten vuoden 1968 viimeisenä päivänä oli tarkoitus käydä läpi Salossa Halikonlahden talvilintulaskenta. Aamuyhdeksältä olimme valmiina, Karhumäen veljekset ja mie, Vuohensaarentien kaatopaikan kulmalla, mutta laskentaa emme tehneet. Lunta tuuppasi todella sakeasti, näkyvyyttä oli korkeintaan parisataa metriä. Pakkasta oli puolitoista astetta ja kaakkoistuulta kohtalaisesti.

Urpiaisen näimme siinä alkupisteessä, ykkösaltaan laidalla olivat paikalla seitsemän tuttua vuorihemppoa ja Vuohensaarentien varressa kolme tuttua tunturikiurua. Karhumäet saivat ajatuksen käydä porukalla katsomassa Halikon Laukassuon luujauhotehtaan kaatopaikan tilannetta. Siellä mie en ollut koskaan käynytkään. Paikka oli aika hirveä teurasjätteen röykkiö jonka ympärillä kierteli mahtava määrä kaikenlaista raadonsyöjää. Korpista sain viimeisen vuodenpinnan, niitä oli paikalla ainakin kymmenen, variksia ja harakoita paljon enemmän. Närhi oli joukossa, samoin käpytikka ja harmaapäätikkakin. Tiaisista töyhtö- ja hömötintit olivat luita naputtelemassa. Itse suolla oli kolme teertä ja laidalla yksi pyy. Kaikkiaan päivän mittaan näin yhdeksäntoista lajia.

Vuosiyhteenvetoa olin tehnyt koko edellisen päivän, sen mukaan havaitsin vuonna 1968 nyt tuo korppi mukaanluettuna 166 lajia. Vuoden mittaan olin saanut 20 uutta elämänpinnaa ja tuo elämänpinnalistani taisi siihen aikaan olla 179 lajin mittainen. Sen olen kuitenkin näin jälkikäteen konstruoinut.

( varpunen ja pulu jäivät elitismin uhreina ilman lukuja silloisissa muistiinpanoissani )

Uusi vuosi alkoi Halikonlahden retkellä. Ensimmäisenä päivänä olin ulkona runsaat viisi tuntia. Peruslajistosta fasaaneja oli noin kolmekymmentä, puluja keskustassa, variksia noin neljäsataa, naakkoja noin kaksisataa, harakoita vain kaksi, talitiaisia kolmekymmentä, keltasirkkuja noin sata ja varpusia pitkin matkaa.

Tunturikiurut löytyivät yhä vakiopaikaltaan. Vuorihemppoja oli nyt kaksi parvea, kolmen ja kuuden linnun ryhmät. Urpiaisia löytyi kuuden linnun parvi, punatulkkuja viisitoista. Nyt korppi tuli vuodenpinnaksi Halikonlahdeltakin, Vuohensaarentien kaatopaikalla oli kaksi lintua. Vuohensaarentien alkupäässä oli kaksi järripeippoa, kottarainen läheisen talon pihalla, lietealtaiden yli lensi yhdeksän pulmusen parvi. Nuori kanahaukka kierteli Salonjoen yllä, viisi viherpeippoa viihtyi kaupungin puistoissa, saman verran sinitiaisia vedenpuhdistusaltaiden ruoikossa. Kaikkiaan ensimmäisenä päivänä näin yhdeksäntoista lajia, saman määrän mihin edellinen vuosi päättyi.

Toisena päivänä pakkasta oli kahdeksan astetta mutta lumisade jatkui yhä, tuuli koillisesta. Halikonlahdella tein taas retken. Eiliset korpit olivat yhä paikalla, samoin sinitiaiset ja kottarainen ja viherpeipot käsityökoulun puistikossa. Punatulkkuja laskin kolmetoista kaupungilta. Vuorihemppoja näkyi taas seitsemän linnun parvi ykkösaltaan penkalla. Järripeipoista huomasin vain yhden, tällä kertaa kottaraisen kaverina. Pulmusia oli tullut altaille neljänkymmenen linnun parvi. Kaikkiaan näin päivän mittaan kuusitoista lajia.

Kolmantena tammikuuta laskimme sitten lopulta sen Halikonlahden reitin. Kuusi tuntia siihen meni, pakkasta oli neljä astetta, tuuli kaakossa, taivas pilvessä mutta lumisade vihdoin hellittämässä, vähän sitäkin vielä tuli.

Peruslajiston määrä noudatteli vuoden alun havaintoja, fasaaneja tosin oli noin sata, niistä enimmät Joensuun kartanon ympäristössä. Samoin keltasirkkuja tuli noin 450, niistäkin pääosa kartanoiden luota. Kottarainen ja järripeipot tulivat laskentaan, samoin kolme peippoa, kuusi tikliä ja tutut kaksi korppia. Viurilan kartanon tienoilla näkyi teeri ja harmaapäätikka.

Viurilanlahden rannan ruoikon kävely tuotti 19 sinitiaista, kartanoiden tienoilta tuli listoille neljä töyhtö- ja kolme hömötiaista sekä seitsemän hippiäistä. Vihervarpusia oli Joensuun luona viisi, urpiaisia altailla kuusi ja punatulkkuja pitkin reittiä yhteensä 57. Viherpeippoja näkyi vain kaupungilla, ei reitillä, samoin tunturikiurut löytyivät vakiopaikaltaan mikä ei ollut reitin varrella. Laskennan lopussa pakkanen oli pudonnut nollaan, lumisade loppunut ja tuuli etelässä.

***

( sinitintit viihtyivät lähinnä ruoikon kätköissä )