( näillä lintuvuosi usein alkaa )
Kuluvan vuoden ensi päivät kuluivat kävelyretkillä kotikulmilla Itä-Vantaalla. Neljäntenä päivänä käväisin Seijan kanssa kävelyllä Vuosaaressa Kallvikinniemen kärjessä, vain kiikarein varustautuneena. Tiukan linturetkeilyn aluksi voi sitten sanoa viikonloppuna tehtyjä kahta talvilintulaskentaa Salossa. Jarihan oli sairastunut viime vuoden lopulla ja nyt sitten piti nuo reitit käydä läpi koska laskenta-aika oli loppumassa.
Aamulla lähdin sitten puoli kahdeksan jälkeen Saloa kohti ja Vähäjokivarressa olin sitten kymmentä yli yhdeksän jolloin lähdimme Jarin kanssa kaupunkireittiä kiertämään. Pakkasta oli viisi astetta ja asteen tarkkuudella samana se säilyi koko kierroksen ajan. Tuuli pohjoisesta heikosti, taivas oli enimmäkseen kokonaan pilvessä, näkyvyys hyvä.
Lintuja kaupungilla oli aika vähän, lajisto perinteistä. Alussa listalle tulivat tali- ja sinitiaiset, naakat, varikset, harakat ja punatulkut. Vähäjokivarresta mukaan saatiin pikkuvarpuset, viherpeipot ja pari tikliä. Helsingintien varresta ja pohjoispuolelta mukaan tulivat pulut sekä varpuset ja näiden seurassa tultiin Salonjoen varteen, missä riippusillan sulassa oli paikallisesti iso porukka heinäsorsia, 149 tuli laskentaan.
Matka Turuntien varteen oli pitkään vain tiaisten ja pulujen kirjaamista, varpuslajien etsimistä orapihlaja-aidoista ja turhaa toivetta uusista retkilajeista. Niitä tuli vasta reitin luoteisnurkasta mustarastaiden, peippojen. Keltasirkkujen ja kuusitiaisen muodossa. Jossakin tuli listoille yksi fasaanikin ja muutama urpiainen. Koko loppuosuus entisen Saloran tehtailta takaisin Lukkarinmäen laitaan etsittiin turhaan ensin uusia lajeja, sitten vain lintuja, mutta kovin vähiin ne jäivät.
Lajeja saimme kasaan vain kahdeksantoista emmekä yksilöitäkään kuin 778. Heinäsorsat veivät yhdellä sulan parvella ykkössijan runsaudessa, puluja laskettiin 146, naakkoja tasan sata ja pikkuvarpusetkin kiilasivat 79 yksilöllä talitiaisten edelle, niitä oli 71. Yhden linnun lajeiksi jäivät kuusitintti ja fasaani. Tulos oli aika vaisu vaikkei sentään historian huonoin. Joskus lajit ovat jääneet kai kolmeentoista ja yksilötkin alle viidensadan.
Päivän lajeihin sain pari paikkausta kun Korvenmäen vaiheilla pyöri kymmenisen korppia ja tienvarren sähkötolpalla istui hiirihaukka.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.