Lintuja vihoistani CXLI

( talvella varpushaukka ei saa näin helposti saalista )

Kolme vuosikymmentä sitten vuodenvaihde meni talvilintuja laskiessa silloisilla Länsi-Vantaan talvilintureiteilläni. Vuoden 1988 viimeisenä päivänä käytin kuusi tuntia kaupunkireittini laskentaan. Pakkasta oli asteen verran, tuuli koillisessa, täyspilvistä kun yhdeksän maissa reitille koiran kanssa lähdin.

Alkuosuus toi listalle heti viisi taajamien peruslajia, voimalan jälkeen oli vuorossa lyhyt metsäosuus Raappavuorella, mistä lajeiksi tuli kuusi- ja hömötiainen sekä hippiäinen. Vesitorninmäen linnut olivatkin taas taajaman puolella samoin kuin Variston. Varpusia tuli tuolta runsaasti, harakoitakin paljon. Uusina lajeina mukaan tuli muun muassa fasaani ja urpiainen, vähän edempänä Varistossa sinitiaiset ja keltasirkut. Hämeenkylän vaiheillael eniten lukujaan lisäsi talitiainen.

Tuomelasta Espooseen päin mennessä oltiinkin jo haja-asutuksen piirissä. Pari närheä tuli uusina listalle. Jupperissa palattiin takaisin taajamabiotooppiin. Varpusia oli pihoilla paljon. Laaksolahden kautta kävelin Karakallioon ja Leppävaaran kartanolle. Siellä pyöri pellolla iso parvi urpiaisia ja varpushaukka, myös lapinharakka näkyi päivystävän mahdollisen saaliin toivossa. Lintuvaaran läpi kuljin taas kohti Vantaan puolta ja Hämevaaraa. Varpusia, harakoita ja talitiaisia oli tasaisen paljon. Hämevaara, Rajatorppa ja Vapaala olivat taajamaa ja lajisto sen mukaista, varpuset ja talitiaiset kilpailivat runsaimman tittelistä. Pellaksen kautta palailin taas lähelle kotikulmia, lyhyellä metsäosuudella huomasin retkelle uutena kanahaukan. Vesitorninmäestä lähtien loppuosuus myötäili kotoista vakiokakkostani ja lajistokin oli sen mukaista. Reitin lopussa oli pakkanen noussut kolmeen asteeseen, tuuli kääntynyt pohjoiseen ja yltynyt, taivas edelleen täyspilvinen.

( fasaanit ovat hävinneet noista ajoista )

Kaikkiaan reitillä huomasin yhdeksäntoista lajia ja 887 lintua. Tulos oli vaatimaton mutta muuta en vakioreittien perusteella odottanutkaan. Talitiainen oli runsain 191 yksilöllä, urpiainen löi varpusen niukasti 170-169. Variskin ylti vielä 110 yksilöön.

Uuden vuoden 1989 aloitin sitten Petikon metsäreittini laskennalla. Pakkanen oli kiristynt seitsemään asteeseen. Tuuli koillisesta, pilvistä oli edelleen. Ennen laskentaa vein lintulaudalleni pähkinöitä, viitisen talitiaista oli niitä siellä odottamassa, tosin laudalla oli vielä vähän auringonkukansiemeniä edellisestä täytöstä. Oravakin norkoili naapuripuussa.

Reitin alussa oli pari taloa, niiden pihoilla talitiaisia ja punatulkku. Metsän laidassa oli hippiäisiä ja pari urpiaista. Reittiä jatkaen vastaan tuli metsän tiaisia, seuraavan pellon laidassa harakka. Metsäosuudella Alkärrille huomasin uusina teeren, puukiipijän ja käpytikan. Pyymosan lehdossa oli sitten enemmänkin lintuja, uusina huomasin varpushaukan, närhiä, palokärjen, pyitä ja keltasirkkuja riistamiesten peuraruokinnoilla.

Metsän läpi palailin takaisin, keltasirkkuja oli lisää seuraavallakin riistaruokinnalla. Lyhyt pelto-osuus oli linnuton ja viimeiset tirpat tulivat listoille oman lintulautani ympäristöstä. Retken lopussa pakkasta oli jo neljätoista astetta, pilvet olivat väistyneet. Kuusi tuntia kului tähänkin lenkkiin. Reitillä oli viisitoista lintulajia, 110 lintua, odotetun niukka tulos. Hippiäisiä oli sentään 28, keltasirkkuja kahdeksantoista, talitiaisia neljätoista ja hömppäreitä kolmetoista. Kotona lista täydentyi vielä pululla, variksella ja varpusella joten vuoden ensimmäisen päivän lajimäärä nousi kahdeksaantoista.

***

( taas oli hippiäisiä vaikka edellinen talvi tappoi lähes koko talvikannan )