Vuonna 1989 tammikuun kahdeskymmenes
päivä oli sumpurainen, kolme plusastetta, täyspilvinen taivas,
tuuli lounaasta viitisen metriä sekunnissa ja näkyvyyttä alle
viisi kilometriä. Kävin viemässä pähkinöitä Petikon metsän
lintulaudalleni. Perillä odotti vain pari hippiäistä vaikka evääni
eivät niille sopineetkaan. Matkalla lähinnä Martinlaaksossa
huomasin lähiön peruslajistoa, talitiaiset, varpuset, varikset ja
viherpeipot runsaimpina. Yksi hömötiainen ja kolme punatulkkua
olivat vähälukuisempaa lajistoa.
Seuraavana päivänä kävimme koko
perheen voimalla Iso-Huopalahden kierroksella. Sää oli entinen,
paitsi että vähän tihutti sadettakin. Yhdeksän lintulajia
kierroksella huomasin, naakat ja varikset runsaimpina,
vähälukuisemmasta päästä fasaani, punatulkku ja keltasirkku.
Varikset ja naakat olivat tulleet vastaan ensi kertaa jo
Martinlaaksossa ulos lähtiessä.
Tammikuun 22. päivä oli yhä
tihkuinen ja myös sumuinen, lämpöä yhä kolme astetta. Kävimme
Helsingin puolella Keskuspuistossa, Pitkäkoskelta Haltialaan ja
Tuomarinkylän pelloille. Alkumatkasta vastaan tuli talitiaisia,
hippiäisiä ja metsästä kuului hömötiaisen ääniä. Haltialan
arboretumissa pyöri kolmisenkymmentä viherpeippoa ja parikymmentä
punatulkkua. Haltialan ja Tuomarinkylän pelloilla ja pellonlaidoilla
huomasimme varpusia ja keltasirkkuja pikkuparvina.
Seuraavan päivän ainoat muistiin
merkityt linnut tulivat työmatkalta, Eläinten hautuumaan kulmalla
pari mustarastasta ja fasaania. Koko seuraavan viikon tein jatkuvasti
ylitöitä. Sää suosi koska pluskeli pilvineen ja tihkuineen jatkui
kuun lopulle asti eikä ulos tehnyt liikaa mieli...
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.