Viisi vuosikymmentä sitten XC

( alkutalvisia kottaraisia )

Vuoden 1968 marraskuussa oli aikaa linturetkille vain harvoin. Kuun kolmantenatoista päivänä kävin Halikonlahdella vajaan viiden tunnin kierroksen. Säätietoja ei ole tallessa mutta talvinen taisi jo olla tunnelma.

Neljä kottaraista uhmasi tapansa mukaan talvea kaatopaikan kulmalla Vuohensaarentien varressa. Kuusi viherpeippoa oli samoilla haminoilla ruderaatissa. Joensuun pelloilla pyöri kuudentoista urpiaisen parvi. Vuohensaarentien varressa altaiden lähellä näkyi kolme pulmusta, polttokaatopaikan laidassa touhusi edelleen kaksi tunturikiurua. Kanahaukka kävi kiertämässä lahdella ja lähipelloilla. Kaikkiaan retken lajimäärä nousi noin kahteenkymmeneen.

Seitsemäntentoista päivänä olin retkellä koko päivän aamukahdeksasta iltaneljään. Aluksi kävin Halikonlahdella, sitten pistäydyin Muurlassa. Sää taisi edelleen olla talvinen vaikkei muistiinpanoja olekaan säilynyt. Sen päättelen linnustosta tekemistäni muistiinpanoista.

Lajeja päivän mittaan tuli 22. Halikonlahdella tuttuja olivat kottaraiset, viherpeippoja oli nyt yhdeksän. Tikli oli tullut niiden seuraksi ja päivän ainut urpiainen samoin. Tunturikiurut olivat edelleen viimekertaisella paikallaan, pulmuset olivat hävinneet. Joku pikkufalco lensi lahden yli itään. Kanahaukan olin huomannut jo lähtiessäni retkelle kaupungin keskustassa.

( kara meinaa karata )

Heinäsorsa oli Halikonlahdella ja toisen yksilön löysin Muurlanjoesta. Siellä oli nyt myös koskikara. Se taisi olla miulle peräti elämäni ensimmäinen havainto lajiaan.

Kahdentenakymmenentenä marraskuuta ehdin retkelle Halikonlahdelle vajaaksi kahdeksi tunniksi. Pakkasta oli kolme astetta, taivas täyspilvessä ja sumua joka pyrki tiivistymään tihkuksi. Näkyvyyttä oli runsas kilometri, tuulta ei ollut.

Noin viidestätoista huomaamastani lajista olen kirjannut muistiin kottaraisia, nyt niitä oli kahdeksan. Viherpeippoja oli kymmenkunta. Satakunta harmaalokkia oli jäänyt kaatopaikalle talvea odottamaan, haviksen mukaan olivat olleet siinä jo pari kuukautta vaikken niitä päivittäin ollut kirjannutkaan. Polttokaatopaikan laidassa viihtyi sitkeästi tunturikiurujen kaksikko. Näillä eväillä piti pärjätä loppukuun koekausi, aikaa retkille ei enää löytynyt ennen joulukuuta.

***

( jäävätköhän ne talveksi )