Lintuja vihoistani CXXIX

Marraskuun kahdeksastoista, vuonna 1988, oli pakkasaamu. Taivas oli ohuen yläpilven peitossa, tuuli heikkoa ja näkyvyys hyvä. Aamulla ulos mennessä ensimmäisenä ohi lensi kolmen tilhen parvi. Olin lähdössä laskemaan silloista Martinlaakson itäpuolista vakioykköstäni.

Alkuosuudella tuli vastaan taas kuusi peruslajia, varpunen niistä lukuisin. Martinkyläntieltä löytyi lisinä keltasirkku ja hippiäinen. Vantaankosken ympäristöstä listalle nousi punatulkku ja sinitiainen. Heinäsorsat näkyivät Kuninkaantietä alavirtaan jatkaessani. Voutilasta huomasin uusina urpiaisen ja mustarastaan. Paluumatkalla Ylästöntiellä näkyi taas samaa lajistoa kuin alkumatkalla, Perkiöstä löytyi sentään fasaani. Tuusulantien alituksen jälkeen Kivimäkeen tullessa ylitseni meni pähkinähakki. Muuten loppuosuudella oli reitin ydinlajistoa, joka retken perusruokaa.

Kaikkiaan kierroksella huomasin viisitoista lajia ja 238 lintua. Runsain lintu oli ihan perusoletuksen mukainen talitiainen 73 yksilöllä. Varpusia löytyi 47 ja pulujakin kolmekymmentä. Peräti viisi lajia jäi yhden yksilön varaan.

Vantaanjoki oli taas sulanut auki suurimmalta osaltaan. Pakkasta oli iltapäivälläkin asteen verran, tuuli virisi lännestä, pilvipeite tihentyi ja illalla tuli jo sentin verran luntakin. Kello 23 aikaan pakkasta oli taas kolme astetta.

Yhdeksännentoista päivän retki suuntautui taas Espoon Iso-Huopalahdelle puolilta päivin. Pakkanen oli kiristynyt aamulla kahdeksaan asteeseen, tuuli koleaa luoteesta, taivas pilvetön. Kylmää oli.

Kanahaukka etsi saalista kummun päällä ja Talin puolella, varpushaukka lensi Vermon yli varis perässään. Palokärki lensi Talin golfkentän yli Mäkkylän suuntaan. Fasaaneja kähmi tiheiköissä kuusi, variksia lensi yli viisitoista, naakkoja tällä kertaa vain neljä. Liekö kolea sää pitänyt varislinnut maassa. Pienempiä tuuli selvästi kylmäsi liikaa, näin vain kolme talitiaista, yhden sinkkarin ja urpiaisen. Irtoharakan ja kolmen heinäsorsan myötä kävelyn lajimäärä nousi yhteentoista. Tuuli oli yltynyt 7-8 sekuntimetriin ja kun pakkastakin oli viisi astetta, keli oli liian purevaa pikkulinnuille.

Kotiin palatessa huomasin sentään kotipihan tuntumassa koiraspeipon.

***