Lintuja vihoistani CXXVIII

( naakka on usein Vermon ykköslaji )

Kuudestoista marraskuuta vuonna 1988 aukesi asteen pakkasessa, tuuli oli kohtalaista lounaasta, taivas täyspilvinen, näkyvyys hyvä. Aamun avasi varpushaukkakoiras kotipihan tuntumassa puoli kymmenen aikaan. Puluja oli parikymmentä eivätkä ne liikoja haukasta säikähtäneet.

Lähdin vaihteeksi Iso-Huopalahden kierrokselle. Matkalla yli lensi heinäsorsa kehäkolmen ja Vihdintien risteyksessä. Lähdin kiertämään jätemäkeä Vermon ojan laitaa, lajisto oli perinteistä, muutama fasaani piileskeli reunarinteen pusikossa, tiklit ruokailivat takiaisissa. Harmaalokkeja lensi yli jokunen. Mäen keskiosista löytyi keltasirkku ja sieltä etelään tähystäessä isokoskeloparvi moottoritien penkereen tuntumasta. Heinäsorsa tuli täältäkin listaan. Naakkoja ja variksia meni yli tasaiseen tahtiin. Talin ojan laidastakin löytyi yksi fasaani ja uutena punatulkku. Vermon raviradan aidan takaa kiersin takaisin ja kun reitin valmiiksi sain, lajimääräksi jäi aika vaatimaton yksitoista. Lintuja näin sentään 235, niistä naakkoja 110 ja variksia 54, isokoskeloitakin oli 30. Näihin verrattuna talitiaisten 19 oli pieni lukema.

Seuraavana päivänä keskipäivän lenkkini tein Petikon kuntokierroksella. Lounaisvirtaus oli tuonut kolme lämpöastetta, ei sentään sadetta ja iltapäivällä tuulen kääntyessä luoteeseen taivas selkeni lähes kokonaan.

Petikon lenkin linnusto oli totutun vaatimatonta. Vain kahdeksan lajia löysin enkä lintuja kuin neljäkymmentä. Kaksi hirveä oli lintujen lisäksi Pyymosan laidassa hiekkakuopan takana. Linnuista runsain oli talitiainen 15 yksilöllä, hippiäisiä oli metsässä seitsemän, keltasirkkuja pelloilla kuusi. Metsän tiaiset tulivat sentään listalle hyvin, kuusitiaisen lisäksi kaksi hömppäriä ja neljä töyhtötiaista.

Kotiin palatessa vastassa oli tutut 30 pulua. Pilvetön taivas pudotti iltayöstä pakkasen viiteen asteeseen.

***

( töyhtötiainen saa marraskuun pimeydessäkin näkijänsä hyvälle tuulelle )