Neljä vuosikymmentä sitten CXXXVI

Viidentenätoista marraskuuta (vuonna 1978) oli edeltävänä yönä ollut kova myrsky. Tein päivän valjettua kävelylenkin Halikonlahdelle, Vuohensaareen ja Joensuun puistoon. Vesi oli noussut korkealle, Katkiluodon pelloille oli tullut tulvajärvi. Aamullakin tuuli oli luoteesta yli kuuden boforin mutta laantui iltapuolella.

Vesilinnusto oli entisellään, sitä ei myrsky ollut järkyttänyt. Viurilanlahden rantaviivalla 800 heinäsorsaa vietti aikaa, kolmosaltaalla ui edelleen kymmenen telkkää ja saman altaan lounaisnurkassa vietti aikaa kyhmyhaahka, sukellellen spontaanisti 25-45 sekunnin sukelluksia noin viidenkymmenen metrin päästä miusta. Siinähän pitkät tovit toisiamme tarkkailimme ja kirjasin taas muistiin tuntomerkkilistaa.

( siinäpä retrohenkinen mustavalkokuva nuoresta kyhmyhaahkasta, tosin ihan tuore otos )

Linnun yleisväri oli täyteläisen ruskea, siipi- ja pyrstösulat tummemman mustanruskeat. Selkä oli myös tummanruskea, höyhenten reunukset vaalean ruskeat. Pää, kaula ja rintamus olivat yleisväriä aavistuksen vaaleampia ja lämpimän punertavansävyisiä. Silmänympärys oli vaalea, se jatkui epäselvärajaisena viivana korvanseudun yläpuolitse taaksepäin. Alanokan tyvi ja leuanalus olivat muuta päätä vaaleampia. Nokka oli tumma, ruskea, ehkä hieman sinertävään vivahtava. Silmä oli ruskea, jalat tummat. Siiven peitinhöyhenet olivat hieman siipi- ym sukia valeamman ruskeat, uloimpien peitinhöyhenten valkeista kärjistä muodostui hyvin ohut valkea siipijuova. Vatsa oli muun ruumiin värinen, tummahkon ruskea.

Lintu oli noin sinisorsan kokoluokkaa, selvästi esimerkiksi telkkiä suurempi, harmaalokkia vähän pienempi. Ruumiinmuoto oli lähinnä haahkamainen, selkä leveä, matala, taakse luisu, kaulan muoto ja asento lähinnä haahkamainen. Pään muoto oli lähinnä punasotkamainen. Nokka oli sorsan nokaksi varsin kookas muttei niin hallitsevan suuri kuin haahkalla. Suupielet olivat ylöspäin taipuneet eli lintu ”hymyili”. Otsa oli korkeampi ja jyrkemmin nouseva kuin haahkalla. Siivenkärjet yltivät levossa pyrstön tasalle. Pyrstö oli lyhyt, kiilamainen, pyrstöslat teräväkärkiset.

Lintu tapasi välillä kohotella ruumistaan korkeaksi ”kynttiläksi” kuin alli tai haahka ikään. Ei läiskytellyt siivillään ilmaa puhdistelunsa jälkeen tosin kuin sotkat ja anakset.

No, muitakin lintuja paikalla oli, esimerkiksi nelisensataa harmaa- ja viitisenkymmentä kalalokkia. Lapinharakka päivysti altaiden penkoilla puskien latvoissa, pajusirkku Halikonjokisuulla, pikkuvarpusia oli taas yhdeksän ja keltasirkkuja pari lietealtaiden tietämillä. Kottaraisparvi oli ennallaan, samoin varikset ja naakat sekä viherpeipot. Käynti Vuohensaaressa tuotti uusina havaintoina vain räkätin ja kaksi hippiäistä.

Joensuun puistossa oli edelleen pikkukäpylintuja, vain kolme, yksi koiras joukosta laulelikin jo leppoisasti. Puiston pihlajissa ruokaili ainakin yhdeksän punatulkkua, pari närheä näkyi tammien vaiheilla ja yli lensi parinkymmenen urpiaisen porukka.

Seuraavanakin päivänä myrskysi, vesi oli noussut yli metrin normaalista. Se virtasi jo Vuohensaaren pengertien yli ja aallot löivät lahden puolelta vettä kolmosaltaaseen. Puolilta päivän kävin puolentoista tunnin kierroksella altailla. Heinäsorsia huomasin nyt kolmisensataa, telkkiä viisi. Kyhmyhaahka oli noussut kolmosaltaan penkalle tuulta pitämään. Seurailin sitä taas ja eiliseen kuvaukseen lisäsin että otsa ja päälaki olivat hieman tummempisävyisiä kuin muu pää, kontrasti silmänympärykseen ja leuan vaaleisiin alueisiin oli hyvin selvä.

Lokkeja oli edelleen runsaat parisataa, keltasirkkuja pari, samoin viherpeippoja. Kottaraisia huomasin nyt vain kymmenkunta.

Laihon Ilkan kanssa jatkoimme iltapäivällä Suomusjärven Kitulaan avaamaan Kison-Perniönjoen valokuvanäyttelyä mistä kotiuduimme vasta illalla. Ilkalle mainitsin tietysti kyhmyhaahkasta ja kai hänen kauttaan sana levisi sitten muillekin jotka eivät olleet sitä jo Virtasen Kimmon kautta saaneet.

Menomatkalla kurkkasimme Omenajärvelle, joka oli kuitenkin tyhjä. Aneriollakaan ei ollut kuin satakunta varista ja kolme heinäsorsaa.

Vielä seuraavanakin päivänä kävin aamukierroksen Halikonlahdella. Nyt käväisin aluksi Viurilan kartanolla, pihassa oli viitisen punatulkkua ja yli lensi käpylintu. Vedenpuhdistusaltailla ja ympäristössä oli yhä parisataa heinäsorsaa, neljä telkkää altaiden puolella ja kolme Viurilanlahdella. Kyhmyhaahka viihtyi sitkeästi kolmosaltaassa eikä osoittanut mitään merkkiä halusta lähteä minnekään. Lokkeja oli edelleen runsaat parisataa, myös lapinharakka oli edelleen maisemissa, jahdaten tinttejä ja sirkkuja. Keltasirkkuja olikin tullut altaille 80 linnun parvi, pikkuvarpusiakin oli taas kahdeksan.

Iltapäivän keräsi sitten varusteitani ja eväitä, koska seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä Jurmoon loppukuun lomamatkalle. Siitä olen tainnut kirjoittaa tänne jo täyden raportin pari vuotta sitten joten en palaa siihen sen enempää.

Kyhmyhaahka taisi saada katselijoita Turusta kun Seppo kirjoitti havainnosta tiedotteen Turun Yliopiston biologian laitoksen ilmoitustaululla olleeseen pinnalistaan. Varsinais-Suomen Linnut -kirjan mukaan viimeinen havainto siitä tehtiin 22.11. Muistaakseni Seppo itse ei tainnut kuitenkaan käydä lintua katsomassa, mahtoikohan Ilkkakaan... No, turkulaisille se kuitenkin kelpasi.

***