Lintuja vihoistani CXXVI

( haku päällä )

Vuonna 1988 yhdennentoista yhdettätoista aamulla oli kolme plusastetta, tuuli lännessä ja täyden pilvipeitteen lisäksi hieman utuista. Aamupäivällä oli aikaa kiertää tuttu Petikon kuntokierros ja laskea sen linnut.

Matkalla kuntolenkille löytyi tavallisen loppusyksyn peruslajiston lisänä kiuru Vehkalammin vaiheilta. Itse kuntokierroksen alussa oli talitiaisten lisänä viherpeippo, mustarastas ja punatulkkuja. Metsän laidasta löytyivät hippiäiset, vähän sitä ennen keltasirkku. Metsän sisältä hippiäisiä löytyi lisää, samoin hömö- ja töyhtötiaisia. Hiekkakuopan takaa tuli vastaan pari kuusitiaista ja puukiipijä. Närhi löytyi vielä ennen paluuta pellon laitaan ja loppuosuudella eniten oli taas punatulkkuja.

Lajimääräksi jäi yksitoista, yksilömääräksi 54. Punatulkku nousi runsaimmaksi 14 linnulla, talitiaisia oli yksi vähemmän, hippiäisiä kymmenen. Meno- ja paluumatkoilla huomasin lisäksi viisi lajia joita reitillä ei ollut, varis niistä runsain 25 linnulla ja mahtui mukaan kolme heinäsorsaakin.

( lämpö oli tuonut esiin vielä kiurun )

Aamupäivän kävelykierroksen Martinlaaksosta Hämeenkylään, sieltä Pikkujärvelle ja Hermaskärinkallion kautta takaisin kotiin tein seuraavana päivänä. Lämpöä oli jo kuusi astetta, tuuli heikentynyt mutta yhä lännessä. Taivas oli pilvessä vaikka heikkoja rakoilun merkkejä voi halutessaan nähdä.

Alkuosuudella näkyi puluja, variksia ja harakoita, vähän edempänä tali- ja sinitiaisia. Varistonniityille mennessä huomasin hippiäisen, talojen välissä saalista etsivän varpushaukan. Varpusiahan siellä oli ja suuruudenhullulle lisäksi tarjolla fasaani. Kaupunkilintuja katsellen matka jatkui Vihdintielle ja Hämeenkylään. Pikkujärven tienoilla näkyi yksinäinen urpiainen ja Petikon metsän laidassa joukko metsästäjiä, olivat näemmä saaneet ainakin ketun. Sellaisen pesähän oli siinä aika lähellä ja monesti se oli näkynyt kesän rengastuskäynneillä.

Palatessa vein vielä Petikon etumetsään tutulle paikalle lintulaudan viereen talipötkön, ruokaa itse laudalle toisin myöhemmin. Martinlaaksoon palattuani tuli vastaan taas varpushaukka, mahdollisesti päivän toinen.

***

( ei ole ketulla kavereita )