Neljä vuosikymmentä sitten CXXXV

Kolmantenatoista marrakuuta (1978) kävin taas Halikonlahdella. Kova tuuli oli nyt tuonut sorsat esiin Viurilanlahden liettelle ja Halikonjokeen, kaikkiaan kahdeksansataa heinäsorsaa. Myös lokit olivat tulleet takaisin, kolmisensataa harmaa- ja kuutisenkymmentä kalalokkia. Kolmosaltaalla ui nyt kolmetoista telkkää ja niiden laitamilla tuo kyhmyhaahka, jonka nimen ympärillä yhä vihossa käytin sitaattimerkkejä.

( siinä mv-otos nuoresta kyhmyhaahkasta ihan tuoreeltaan otettuna, telkkäkoiras seurana )

Se puhdisteli itseään hyvän aikaa kolmosaltaan keskellä, siirtyi sitten laiskahkosti kaakonkulman ruoikon laitaan, minne katosi. Tuntomerkkien kirjaamista jatkoin. Telkkiä selvästi kookkaampi se oli, noin heinäsorsan kokoinen. Pään muodon arvioin lähinnä punasotkamaiseksi, mutta nokka oli suorempi, ei mainittavasti kärjestä ylös kaartuva. Väreistä merkitsin muistiin että myös sen leuanalus oli selvästi vaalea, samoin kuin silmän tienoo (nuorella haahkalla leuanalus pyrkii olemaan muuta päätä tummempi). Ruumiinmuoto oli kuin tyypillisellä avomerilinnulla, ruumis uidessa matalalla, selkä melko tasainen ja lievästi luisu, ei kuitenkaan niin selvästi kuin haahkalla. Ei muistuttanut kuitenkaan sotkia jotka ovat pulleamman täyteläisiä eikä pilkkasiipeä, jonka olemusta leimaa selvästi tukevampi ja suorempi kaula ja muutenkin jyhkeämpi ulkomuoto. Lähinnä ilmaisin synnyttävän vaikutelman haahkasta joka ei ole haahka. Vielä seuraavanakin päivänä kävin iltapuolella katsomassa sitä kolmosaltaalla. Silloin se spontaanisti lähti iltaneljän aikaan Viurilanlahden puolelle ja laskeutui keskelle lahtea. Kirjasin väritunnuksista lisää että rintamus oli kaulan kanssa samanvärinen, aavistuksen muuta ruumista vaaleampi. Siiven alapinnat lennossa olivat vaaleahkot, siipien yläpinnalla hyvin ohut, epäselvä valkeahko tai vaalea pitkittäisjuova.

( vanha negatiivi pikkuvarpusista Halikonlahdella noihin aikoihin )

Muita lintuja kirjasin vähänlaisesti. Pikkuvarpusia oli paikalla edelleen kaksi, samoin keltasirkkuja. Kottaraisia pyöri lietealtaiden ympäristössä yhä kolmekymmentä, viherpeippoja viisi ja ylikin lensi niitä neljän parvi. Variksia ja naakkoja oli edelleen eniten.

Jatkoin Joensuun kartanonpuistoon. Siellä vastaanottajina oli viitisen närheä, saman verran vihervarpusia ja ylilentävä punatulkku. Edempänä liikuskeli tiaisia, hömö-, tali- ja sinitiaisten joukossa oli myös kuusitiainen. Puiston perällä oli yhdeksän pikkukäpylinnun parvi käpyjä syömässä, niistä kaksi punaista koirasta.

Neljännentoista päivän kierroksella lahdella oli heinäsorsien joukossa tavi Viurilanlahden puolella. Altailla uivat tutut telkät, kolme ja puolisataa lokkia tuli taas yöpymään lahdelle. Pajusirkku hermoili kolmosaltaan ruoikossa, samoin sinitiainen ja penkalla päivysti kaksi viherpeippoa.

Aamupuoli oli ollut kovatuulinen ja sateinen, ja kävin kirjastossa. Siellä tapasin Virtasen Kimmon ja kun linnuista juteltiin, yllätyin kun kävi ilmi ettei kellään salolaisella ollut tietoa tuosta kyhmyhaahkasta. No, kannustin kyllä käymään paikalla tarkistamassa havaintoa jota itse jo pidin varmana.

***