Neljä vuosikymmentä sitten CXXXIV

( telkistä on kuvia, tuosta kyhmyhaahkasta ei, lienevät kadonneet lopullisesti )

( kun onnistuin vihdoin saamaan kuvia nuoresta kyhmyhaahkasta, tekaisin tähän mustavalko-otoksen simuloimaan silloista tilannetta )

Vuonna 1978 marraskuun yhdentenätoista olin taas Salossa. Miulla oli alkanut vuosiloma jonka jälkeen olikin edessä vuosi siviilipalvelussa Rauhan sairaalassa. Piti järjestää tavaroiden nouto Katajanokalta Saloon tuoksi aikaa, ja tuota odotellessa oli aikaa lyhyelle retkelle Halikonlahdella.

Marraskuu kun oli, ei lahdella juuri muita näkynyt. Mie kävelin tyypillisesti altaiden ympäri ja katselin vähän Viurilanlahden puolelle. Heinäsorsia näkyi vähänlaisesti mutta pääosa kuului pitävän hauskaa Halikonjoen takana ruoikon kätköissä. Varpushaukka lensi variksen kiusaamana Vuohensaarentien yli sokeritehtaalle päin, lahdella oli nelisensataa lokkia kai yöpymään tulossa, harmaa- ja kalalokkeja. Sinitiaisia liikkui ruoikossa kolmen ja kuuden parvet, viherpeippoja kymmenkunta penkkojen ruderaatissa, joukossa yksi tikli, kottaraisia kolmisenkymmentä, keltasirkku lensi yli.

Kolmosaltaassa ui seitsemän telkkää, alli ja yksinäinen outo vesilintu. Se muistutti nuorta naarashaahkaa mutta oli vähän pienempi, suunnilleen heinäsorsan kokoinen. Sen puku oli syvänruskea ja etuosiltaan ruosteenvivahtava. Pää sillä oli hieman haahkan päätä pyöreämpi, lievästi sotkamainen. Sen silmänympärykset olivat selvästi muuta päätä vaaleammat, vaalea alue epäselvärajaisesti rengasmainen. Ilme sillä oli ovelan hymyilevä, suupielet tuntuivat olevan ylöspäin virneessä, se pisti silmään kun katselin lintua noin parinkymmenen metrin päästä. Siivet olivat jokseenkin yksiväriset, hyvin tummanruskeat. Se löytyi kolmosaltaan laidasta ruoikon reunasta jokseenkin lähellä piilokojupaikkaa nykyisen Timalitornin lähellä. Miut huomattuaan se siirtyi vaisusti ulommas koko ajan tarkkaillen, mutta lentoon se nousi vasta kun läiskäytin käsillä yhteen. Lentoonlähtö oli raskas, haahkamainen, vauhti lyhyt, siivenlyönti verkkainen ja siivistä lähti selvä humiseva ääni lähtiessä. Lento oli sorsaksi hitaanpuoleista, vedenpintaa viistäen se siirtyi Viurilanlahden puolelle Halikonjokisuulle. Työmääritykseksi laitoin heti nuoren kyhmyhaahkanaaraan, mutta päätin tulla katsomaan sitä lisää vielä seuraavana aamuna.

Vähän jälkeen kahdeksan aamulla tulin takaisin pikaiselle visiitille. Anaksia oli parisataa näkyvissä kaukana Viurilanlahden puolella lähes Vaisakon rannassa, kolmosaltaalla oli kymmenkunta telkkää ja edelleen tuo sama vesilintu. Se löytyi penkalta, oli noussut sinne jäätymistä pakoon. Löytäessäni se lensi samaan sulaan missä eilenkin oli, ja turhaan yritti murtautua jään läpi rantaan. Kun huomasi ettei siitä rantaan uimalla pääse, peräytyi takaisin sulaan ja jäi hermostuneesti sukeltelemaan telkkien joukkoon. Pinnan alla se viipyi suunnilleen saman kuin telkätkin, heitti vauhtia siivillään painuessaan veden alle. Yleisvaikutelma sen kuin vahvistui, työmääritys pysyi kyhmyhaahkana.

Muuten vesilintuja ei näkynyt, lokkienkin määrä oli pudonnut, nyt paikalla oli viitisenkymmentä harmaa- ja kymmenkunta kalalokkia. Räkättirastaita muutti lahden yli kahdessa parvessa 160 lintua, punatulkkuja kierteli kolmessa ryhmässä yhteensä yhdeksän. Keltasirkkuja muutti myös neljä pikkuporukkaa, 16 yksilöä. Vihervarpusia muutti yli kymmenkunta. Muuten linnusto oli tuttua, parikymmentä kottaraista, kymmenkunta sinitiaista, pari tikliä, parikymmentä viherpeippoa ja tietysti variksia, naakkoja ja harakoita. Pikkuvarpusiakin oli yhä vanhan polttokaatopaikan kärjessä kahdeksan linnun porukka.

Päivällä sitten haimme isän kanssa tavarani Helsingistä Saloon. Matkalla Ylisjärvellä huomasin kymmenkunta isokoskeloa, Aneriojärvellä samanlaisen parven. Omenajärven laidassa pistäydyimme pikaisesti paluumatkalla iltakolmen maissa. Ei siellä muuta mainittavaa ollut kuin pari metsästäjää...

***