27.11.2018

Lintuja vihoistani CXXXIII






Sunnuntaina 27.11.1988 aamu Martinlaaksossa alkoi kahdeksan asteen pakkasessa. Tuuli puhalsi luoteesta. Pilviä ei juuri ollut, näkyvyyttä horisonttiin. Aamusella katselin keittiön ikkunasta miten kanahaukka ahdisteli turhaan lähitienoon puluja.

Kymmenen jälkeen lähdin ulos, tällä kertaa autolla Vuosaareen Kallvikinniemelle. Vesi oli erittäin korkealla, rannat enimmäkseen sulat. Telkkiä näkyi muutama, heinäsorsia kymmenkunta, yksittäinen alli. Sotkia oli kaksi, toinen tukka-, toinen lapasotka samaan tapaan kuin viime lauantaina kun paikalla viimeksi kävin. Harmaalokkeja pyöri merellä muutama, ruoikoissa oli sinitiaisia, männiköissä hömötiaisia ja hippiäisiä.

Lähdin takaisin, mutta Iso-Huopalahden kautta. Siellä tein iltapäiväkierroksen, pakkanen oli lauhtunut kolmeen asteeseen, tuuli hieman yltynyt. Lintuja löysin yhdeksästä lajista, runsaimpana niistä naakka 38 yksilöllä. Variksia oli seitsemäntoista, varpusia kymmenen, viherpeippoja ja talitiaisia seitsemän. Fasaanit olivat keskikastin hännillä viidellä linnulla, sinitiaisia kolme, harakoita kaksi ja urpiaisia lajin verran.

Maanantaiaamu alkoi kolmentoista asteen pakkasessa, tuuli oli hiipunut, taivas pilvetön ja näkyvyyttä riitti. Kylmää oli.

Lähdin uudestaan Iso-Huopalahdelle kiertämään jätetunturin ympäri. Toiveissa tietysti oli että eiliset tulokset olisivat nyt aamupäivälaskennassa parantuneet. Ei siinä niin käynyt, lajimääräksi tuli taas yhdeksän.

Erikoista oli että eilen runsainta lajia eli naakkaa ei näkynyt nyt ollenkaan. Punatulkku tuli uutena sen tilalle. Toinen yhden yksilön laji oli nyt harakka. Viherpeippoja oli nyt kaksi, urpiaisia kolme.

Keskikastissa variksia oli neljä, varpusia ja fasaaneja kuusi. Kärki jäi tiaisille, tosin vaatimattomin lukemin. Sinitiaisia laskin kahdeksan ja tallareita neljätoista. Yksilömäärä jäi siis kauas jopa edellispäivän heikosta tuloksesta.

Päivän lajilistaan sain sentään Martinlaakson tutut pulut ja töihin mennessä eläinten hautausmaan ruokintapaikalta kaksi mustarastasta, yksi samanlajinen oli jo Louhelassakin.

Pakkanen pysytteli päivällä kymmenessä asteessa ja illalla ennen puoltayötä sitä oli vielä kahdeksan astetta. Taivas oli kuitenkin jo mennyt pilveen.

***




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.