( keltasirkku järjestelee pukuaan )
Marraskuun 25. päivä vuonna 1988
alkoi nollakelissä, taivas oli pilvetön, tuuli lännessä ja
näkyvyys mainio joten lähdin kymmenen maissa laskemaan
Martinlaakson vakiokakkosta. Alkutaival tuotti peruslajeja, pulu
niistä lukuisin. Raappavuoren reunasta löytyi sitten metsäisempää
lajistoa, pari hippiäistä, puukiipijä ja punatulkku.
Vesitorninmäen laidassa oli puutarhapalstoilla keltasirkku ja
fasaani, vasta Louhelassa ensimmäinen sinitiainen.
Koko loppuosuuden vastaan tuli vain
peruslajistoa, Viherpuistossa eniten talitiaisia, ostoskeskuksen
ympärillä eniten varpusia. Asemanseutua dominoivat viherpeipot ja
talitiaiset, Raiviosuonmäkeä talitintit ja loppuosuutta taas
varpuset.
Lajimäärä jäi kahteentoista,
yksilömäärä 203 lintuun. Heikoksi olen tuloksen tuominnut
vihossani. Talitiainen oli lopulta ylivoimainen 63 linnulla,
kakkosena varpunen 38 ja jaettuna kolmosena pulu sekä viherpeippo
27 linnulla. Fasaani ja puukiipijä jäivät lopulta ainoiksi yhden
linnun lajeiksi.
Seuraavana päivänä tein
Martinlaaksossa vain lyhyen koirakierroksen. Peruslajien lisäksi
listaan ehti löytyä pari naakkaa. Pakkasta oli kolme astetta, tuuli
yltynyt kovaksi, kirkasta oli ja kylmältä tuntui. Sama sää jatkui
iltaan asti.
Auto oli välillä käytössä, piti
tankata se ja sitten käydä Korsossa. Samalla tuli vietyä ruokaa
Petikon etumetsän lintulaudalle ja sitten käveltyä kuntokierros
ympäri. Ilta oli jo pitkällä ja aurinkokin ehti laskea lenkin
aikana. Ihme ei ole että mainintoja kertyi vain neljästä lajista
kuntokierroksen varresta. Hippiäisiä ja puukiipijöitä huomasin
kaksi, niiden lisäksi yksittäisen talitiaisen ja punatulkun.
***
( naakan liukastelua )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.