Lintuja vihoistani CXXV

( hippiäiset kärsivät vieläkin kovan talven 86/87 tappioista )

Kolme vuosikymmentä sitten marraskuun kahdeksantena (1988) ehdin ulos vain lyhyesti. Säätä ei voi syyttää, pakkasta oli viisi astetta ja selkeää. Martinlaakson ja Petikon välimailla näkyi pelkkää peruslajistoa, erikoisimpina pari punatulkkua ja närhi.

Yhdeksäntenä päivänä pakkanen oli kiristynyt jo kymmeneen asteeseen aamulla, iltapäivällä jäljellä oli sentään enää kolme. Selkeää oli edelleen. Lyhyen kävelyn ehdin tehdä Martinlaaksosta Variston ja Raappavuoren puolelle. Närhi oli nytkin Martinlaaksossa, palokärki lensi äänekkäänä Vesitorninmäeltä Varistoon päin. Tali- ja sinitiaisten joukossa oli yksi hömötintti, puukiipijä ja pari hippiäistä.

Kymmenennen päivän aamuna pakkasta ei enää ollut, aste plussan puolella, lounaistuulta ja täyspilvistä. Nyt oli aikaa vakioykköselle eli Vantaankosken kautta kulkevalle lenkille. Alkuosuudella lintuja tuli vastaan vähän, talitiaisia ja viherpeippoja muutamia, muita yksittäin. Vantaankosken tienoilla lintuja alkoi näkyä enemmän, talitiaisia eniten mutta myös harakoita ja tietä eteenpäin jatkaessa myös keltasirkkuja ja variksia.

Lajeja vain ei tullut juuri lainkaan peruslajiston ulkopuolelta. Yksittäinen urpiainen Ylästöntiellä jäi retken ainoaksi. Reitin loppupuolella varpuset parantelivat asemiaan runsaimpien joukossa mutta liian myöhään. Kaikkiaan havaitsin 307 lintua yhdestätoista lajista. Kärkipaikka meni talitiaiselle 86 linnulla, seuraavana keltasirkku 65 ja varpunen 55 yksilöllä. Urpiaisen lisäksi hippiäinenkin jäi yhden yksilön varaan.

Retken jälkeen huomasin Martinlaaksossa vielä saalistavan varpushaukan ja matkalla töihin mustarastaan Maununnevalla.

***

( nälkä näkyy katseessa )