Viime keskiviikkona (7.11.2018) oli sitten vuoro kiertää nykymuotoinen Sirkkulan talvilintureitti. Sää oli edelleen samaa kuin viikonloppunakin, lämmintä ja tihkuista, tuuli tuskin tuntui, näkyvyyttä oli vain pari kilometriä.
Saavuin Vantaalta Salon rautatieasemalle yhdeksäksi, Seppo oli juuri tullut Turusta junalla ja yhdessä jatkoimme sitten Helisnummen hautuumaan alaparkkikselle mistä lähdimme kiertämään. Kun meidän molempien vanhemmat ovat nykyisin tavattavissa vain tuolla hautuumaalla, oli ensimmäisenä vuorossa kynttilöiden vienti haudoille.
Lintuja näkyi tämänsyksyiseen tapaan alussa vähän ja lajisto oli tiukan perinteistä, variksia, harakoita, talitiaisia, keltasirkkuja ja punatulkku. Enempää monimuotoisuutta ei juuri listaan tullut matkalla Ylhäisiinkään, sinitiainen, viherpeippo ja närhi uusina. Huono näkyvyys esti havaitsemasta mahdollisia lokkeja lennossa Korvenmäen suuntaan.
Ylhäisissä vanhan kaupan takana Rintalankadulla piti oleman siellä jo kuukauden viihtynyt pähkinänakkeli, sitä tovin odotimme mutta laudalla vieraili vain tali- ja sinitiaisia sekä hyvin reviiritietoinen orava. Viherpeippoja ja tiklejä lenteli kauempana, pensasaidoissa varoitteli pikkuvarpusia. Jatkoimme matkaa kohti Kaukvuorta. Tien varressa lenteli puluparvia, naakkoja, harakoita ja pari varista piti puissa vahtia. Fasaanikin saatiin listalle mutta mustarastasta odotettiin turhaan esiin aitojen alta.
Kaukvuoren alalaidassa oli hiljaista, mäkeä kiipesimme ylös asti, missä talon väki tuli sanomaan meille että heidän lintulaudallaan kävi aamulla pähkinänakkeli, näyttivät kuvankin. Palasimme muutaman metrin taaksepäin lintulaudan kohdalle ja siinähän se nakkeli juuri istui. Lähti kohta eväineen talon taa metsänreunaan, me laskimme linnut ja saimme seuraksemme kovin tuttavallisen kissan. Se seurasi meitä tuosta lähes reitin loppuun asti, välillä hangaten itseään jalkoihimme ja välillä näyttäen osaamistaan nappaamalla tienvarresta myyrän.
No, keskityimme lintuihin, vaikka kissa porukassa oli tietysti hieman hankala lintuhoukutin. Vanhaa rataa kulkiessa huomasimme hippiäisen, kuusitiaisen, lisää närhiä ja muita varislintuja. Naakkoja ja puluja emme kuitenkaan enää uusiksi merkinneet, ilmeisesti samat parvet siinäkin ympärillä kiertelivät.
Sirkkulaan tullessa erään talon orapihlaja-aidassa rätisi punarinta, näyttäytyikin hienosti. Tiaisia ja tulkkuja sekä pikkuvarpusia oli paljon, mustarastaitakin tuli täältä mukaan monta. Teimme vielä pikku kierroksen Seitonkadulla, mustarastaita tuli edelleen lisää, samoin pikkuvarpusia ja toinen punarinta, uusina järripeippo ja käpytikka sekä ylilentänyt vihervarpunen. Kissan saimme lopulta karistettua kannoiltamme, siinä varmaan apuna oli meitä vastaan tullut kahden mäyräkoiran tiimi.
Palasimme Helisnummen hautuumaan parkkipaikalle ja nyt katsoimme vähän tarkemmin sen hautuumaan länsilaidan jota aamulla emme vielä olleet läpi käyneet. Kannatti katsoa, räkättirastaita pyöri männyissä iso parvi ja mukana oli paitsi paljon viherpeippoja, myös yksi punakylkirastas.
Reitti sujui nopeasti, lajeja näimme 23 ja lintuja 556. Ykköseksi nousi talitiainen 111 linnulla, ainoa satasen ylittäjä, seuraavina pikkuvarpunen 93 ja räkättirastas 78 yksilöllä. Sumuntihkuinen sää vei varmaan havaintoja mennessään, samoin leutous oli hajoittanut linnut pitkin maastoa, pihoilla niitä oli vielä vähän.
***
( Seppo ja kissa paussilla Vanhan radan varressa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.