( varpusesta saa helposti näitä Angry Birds -poseerauksia )
Vuonna 1988 talvi teki tuloaan lokakuun
lopulla, 29. päivänä satoi lumiräntää tiukasti koko päivän.
Pakkasta oli pari astetta, tuuli luoteesta lähes kymmenen
sekuntimetrin teholla, näkyvyys runsaan kilometrin.
Kelin puolesta oli hyvä päivä laskea
tuttu talvivakioreittini Martinlaaksossa, nyt länsipuolella kulkeva,
koira oli retkikaverina. Alkuosuudella tulivat vastaan tutut
varikset, harakat, talitiaiset ja varpuset. Raappavuoren laidasta
löytyi jo metsäisempää lajistoa kuten mustarastas, hippiäinen ja
punatulkku. Matkalla vesitorninmäen kautta Louhelaan löytyi
puukiipijä, keltasirkku ja viherpeippo ja lukuisia sinitiaisia.
Uutta lajistoa löytyi tämän jälkeen vasta ostarille tullessamme,
ensin puluja, sitten naakka ja pari heinäsorsaakin. Vielä ennen
saapumista takaisin kotiin löytyi pari järripeippoa Raiviosuonmäen
laidasta.
Kaikkiaan reitillä huomasin 196 lintua
viidestätoista lajista. Kolmen kärki erottui selvästi, talitiaisia
oli 55, varpusia 49 ja variksia 46. Yhteen yksilöön jäivät
puukiipijä ja naakka, kahteen heinäsorsa, järripeippo ja yllättäen
harakka.
Seuraava päivä kului muuttotalkoissa,
linnuista merkitsin muistiin vain viiden tilhen parven
Martinlaaksossa. Lokakuun viimeisenä talvi oli edelleen
kiristymässä, pakkasta jo kahdeksan astetta aamulla, illalla
edelleen kolme. Tuuli puhalsi kylmästi koillisesta, taivas oli
pilvetön ja näkyvyyttä horisonttiin.
Linturetkelle tai oikeastaan
koirakävelylle ehdin vasta iltasella. Kävin Vantaankoskella ja sen
alapuolisessa suvannossa ui 22 heinäsorsan parvi. Reitin varressa
oli viitisentoista viherpeippoa ja parikymmentä varista. Linnut
katosivat jo nukkumaan ja loppumatka oli hiljainen kun tulin takaisin
kotiin lähes puoli kuuden maissa auringon jo laskettua.
***
( pulu esittelee sydäntä nokan päällä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.