Huhtikuun lopulla Överbyssä huomasin tämän kirjavan mustarastaan. Silloin se näyttäytyi hiljaisena polun varressa, mutta taisi silti olla jo asettunut reviirille.
Tiiraan kirjatuista havainnoista käy ilmi että joku muukin on saman linnun paikalla huomannut. Siksi ei ollut yllätys kun tässä perjantaina kuljin taas tuolla Överbyn takana puiston laitaa ja kiinnitin huomioni pariin mustarastaaseen jotka lauloivat kilpaa parinkymmenen metrin välein.
Kaikesta päätellen sama kaveri siellä oksalla taas istui.
Siinä se kuunteli välillä naapurin suoritusta ja vuorollaan lauloi taas oman säkeensä,
kääntyi välillä katsomaan mitä naapuri suoritukseen kommentoisi
ja hiljeni kuuntelemaan vuorollaan.
Tuntui olevan selvästi kotonaan eikä ollut moksiskaan toisen laulusta vaan samoilta sijoilta heitti aina mielestään paremman kehitelmän. Tuli mieleen joku Michael Jackson joka myös yritti blondata pois mustaa imagoaan, tosin tällä kaverilla tuo valkeus tulee geeneistä.
Sen verran rauhallinen tirppa siinä oli että kokeilin kuvata sitä paitsi järkkärillä myös uudella puhelimellani kaukoputken läpi. Saa vapaasti arvailla miten näistä mikäkin on otettu. Tuo uusi puhelimeni tuottaa kuitenkin selvästi parempaa jälkeä kuin edellinen, vaikkei tässäkään pikseleissä mitattuna mikään huippukamera olekaan.
Mahtaakohan pesintä linnulla olla onnistunut, nyt olisi jo aika vähintään kakkospesyeelle. Tietysti parittomiksi jääneetkin jaksavat vielä yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.