Viidentenä seitsemättä 1988 oli taas
iltasella runsaat pari tuntia aikaa linnuille. Ainoa pesä jonka
löysin oli kuitenkin vaivaishiiren pesä Petikon metsän
hiekkakuopassa. Sekin oli pikku kuusentaimessa hieman linnunpesän
tapaan. Kuntolenkin varressa oli pesintätouhuja vielä kahdella
sepelkyyhkyparilla ja lehto- sekä pensaskertutkin jaksoivat vielä
laulaa.
Seuraavankin päivän lintukierros jäi
pariin iltatuntiin. Ne kuluivat Martinlaakson lähialueilla. Pari
päivää sitten kontrolloimassani punakylkirastaan pesässä oli nyt
neljä rengastusikäistä poikasta. Yksi kuoriutumatta jäänyt muna
oli kadonnut. Lehtokerttu varoitteli lähellä, samoin jo rengastetun
pesyeen punavarpusemo. Pajulintuparikin oli edelleen alueella
varoitellen.
Jatkoin Martinlaakson aseman ohi
Vantaanjokilaaksoon. Harakan lentopoikue oli aseman takana,
heinäsorsapoikue Ylästöntien sillan lähellä. Fasaanipoikuekin
näkyi tienvarressa pellon laidassa. Heinäsorsapoikue oli
Vantaankoskenkin alapuolella, samoin telkkäpoikue. Västäräkillä
oli myös poikasensa jo lennossa. Sää oli edelleen helteinen, 28
astetta ja pilviä tuli vasta iltamyöhällä.
Iltakierrokset jatkuivat
seitsemäntenäkin päivänä. Myllymäen varoittelevat kultarinnat
olivat edelleen paikalla mutta poikaset olivat ilmeisesti jo
jättäneet pesän. Sanomalan läheltä löysin pajulinnun pesän
missä oli jo ihan lähtövalmis poikue. No, eipä muuta kuin lippis
pesän päälle ja pojille renkaat jalkaan, sen jälkeen maastoon.
Tätä pesää olin kai haeskellut kolme päivää aiemminkin mutten
ollut tajunnut sen olleen aivan tienvarressa. Metsä vaikutti jo
hyvin hiljaiselta, ja lähellä ollut punakylkirastaan lentopoikuekin
taisi olla jo parin toinen tänä vuonna.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.