Lintuja vihoistani LXV

( leppälintua kannattaa pyydystää vaikkei saisikaan. Verkkorengastajat kuitenkin napisevat kun se kuulemma aina paskoo käteen. )

Viidentenä kuudetta vuonna 1988 lähdinkin sunnuntain kunniaksi lintujen pesiä etsimään Kiikalannummelle, siellä miulla oli pönttöjä. Ne oli tarkoitettu oikeastaan käelle, siis isoreikäisiä leppälinnun pönttöjä, tosin niin avara oli niiden aukko että usein niihin tuli mieluummin harmaasieppo koska se näki hautoessaan niistä ulos. Menomatkalla Veikkolan kohdilla lensi tien yli pähkinähakki.

Nyt ensimmäiset kuusi tarkistamaani Hyyppärän tienoilla olivat toistaiseksi tyhjinä, vaikka neljän tuntumassa tosiaan lauloi leppälintukoiras. Harmaasieppokin tarkkaili kahden pöntön tilannetta, joten toiveissa oli että jotakin niihin vielä tulisi. Varsinainen kohdelaji käki näkyi myös ylilentävänä ja kauempana kukkui toinen. Isokäpylinnun poikueparvi liikehti alueella männyissä. Neljä seuraavaakin pönttöä olivat tyhjiä mutta paria niistäkin piti silmällä harmaasieppo.

( harmaasiepossakin on tyyliä )

Kiertelin lähilampien laitojakin. Mustan Kolasimen laidalla kukkui käki ja keltasirkkunaaras oli ihan pesivän emon näköinen. Immenjärvellä oli taas telkkäpoikue, yhdeksän pullusta naaraan perässä. Heinäsorsakoiras ja -naaras uivat myös järvellä, reunamännikössä varoitteli kulorastas. Sakarajärven rantapöntössä hautoi yhä telkkänaaras. Kalatonlammin laidassa oli joitakin retkeläisiä, miekin söin siinä lähistöllä eväitäni ennen kuin lähdin jatkamaan muualle. Käpylintujen poikueparvia lenteli nummen yllä vähän väliä, saattoivat olla lähellä pesineitä. Tiilitehtaan eteläpuolen kuopalla en huomannut törmäpääskyjen kaivuujälkiä, olivat kai siirtyneet vaarallisemmalle puolelle lähemmäs tehdasta. Aneriojärven pohjoispäässä saalisteli ruskosuohaukkanaaras. Halikonlahdella käväisin vielä ennen kotiinpaluuta. Parinkymmenen lapasorsan joukossa oli siellä heinätavikoiras. Pari rytikerttusta lauloi Halikonjokisuulla, harmaahaikara laskeutui Viurilanlahdelle. Kyhmyjoutsenparilla oli neljä poikasta, silkkiuikuistakin yhdellä jo pojat selässä ratsastamassa. Naurulokeilla ja telkillä oli poikasia enemmänkin. Isokoskelopari lensi altaiden yli lounaaseen. Lahden telkänpöntöissä olisi ollut myös sopivan kokoisia naakanpoikasia, mutta maltoin jättää ne merkitsemättä.

Kuudenneksi päiväksi miulla oli taas ohjelmaa Länsi-Vantaalla. Lähin laulurastaan pesä Petikon metsän etelälaidassa oli tuhottu ja kun jatkoin metsän toiseen päähän Alkärrin pakettipellon laitamille, sikäläinenkin rautiaisen pesä löytyi tuhoutuneena. Peipon pesä oli sieltä kokonaan kadonnut. Lohdutuslajina oli reunaryteikössä tikittelevä pohjansirkku. Olenkohan sitä pesimäaikaan Vantaalla tuon jälkeen enää tavannutkaan...

( pohjansirkku, lähes tyystin täältä jo hävinnyt )

Riistaruokinnan lähellä Petikon metsän etelälaidalla peipon pesä oli tuhoutunut, läheisessä punakylkirastaan pesässä oli poikue paikalla, tosin vielä vähän liian pieniä rengastettaviksi. Yhden rengastamani punakylkipoikueen löysin lähistöltä, lensivät jo hyvin. Metsänreunan punakylkirastaiden pesä oli tyhjä. Pakettipellon keskellä oli lehtokertulla valmis pesä mutta vielä tyhjä. Vähän matkan päässä lähes kuntoilureitin varressa oli näreessä laulurastaan poikaspesä, pojat vain parin päivän ikäisiä. Vaarallinen paikka ja pelkäsin että pesä vielä tuhoutuu. Lähellä oli jo lentokykyinen mustarastaspoikue.

Seitsemännen päivän alkajaisiksi lähdin etsimään yölaulajia varttia yli puoliyön. Vehkalammilla lauloi pari tuttua satakieltä, Pitkäjärven pohjoispäässä vain ruokokerttusia. Pikkujärvellä oli taas kaksi satakieltä ja pensassirkkalintu, Hämeenkylässä luhtakerttunen. Jatkoin Pitkäjärven kaakkoispuolta Espooseen päin. Linnaisissa lauloi taas kaksi satakieltä, samoin Rastaalassa, kolme lisää ennen saapumistani Vermoon. Viitakerttunen kuului Perkkaalla, Vermossa kaksi luhtakerttusta, pensassirkkalintu ja kolme satakieltä. Laajalahden laidasta huomasin paitsi kaksi pensassirkkalintua ja luhtakerttusta, myös rastaskerttusen ja ainakin kuusi satakieltä. Käännyin takaisin kotia kohti, paluumatkalla Vantaan puolelta kuulin vielä yhteensä seitsemän satakieltä lisää. Kotona olin varttia vaille kolme.

Kahdeksantena päivänä oli taas pesäkontrollikierros. Friimetsän pohjoispäässä närhi oli tyhjentänyt laulurastaan pesästä munat. Viereisestä punakylkirastaan pesästä sen sijaan poikaset olivat ilmeisesti lähteneet maastoon onnistuneesti. Hyvin lentävät, joskin pyrstöttömät poikaset löytyivät läheltä. Peipon pesän löysin hyvin vaikeasta paikasta, hautovan emon pyrstö näkyi joten jätin kiipeämättä pesälle katsomaan. Luhtakerttunen lauloi metsän länsilaidassa, mustarastaalla oli taas pesä saman kannon nokassa mistä olin löytänyt sellaisen jo vuotta aiemmin. Metsän eteläosassa pääsin käyttämään sentään yhden renkaan kun vastaan tuli punakylkirastaan maastopoikanen. Mustarastas varoitteli, samoin närhi. Olikohan sillä uusintapesä kun oravan tuhoamalle kevätpesälle oli täältä matkaa vain satakunta metriä...

Jakson sää oli helteistä, noin 26 astetta keskiviikkonakin. "Tallinnan merituulisolu" nostatti iltasella itätuulen navakaksi, mutta nettovirtaus oli edelleen eteläinen. 

***

( tämäkin punakylkirastas varoittelee pesän äärellä )