Kesäkuun 1988 yhdeksäntenä oli
edelleen valmis ohjelma päivän retkelle Petikon metsässä. Parin
keskipäivän tunnin aikana tuli ensin vastaan kukkuva käki,
varmaan epäonnen lintu kun ensimmäinen tarkastamani punakylkirastaan pesä
oli tuhottu. Joitakin päiviä sitten löytämäni lehtokertun pesä
sen sijaan oli saanut neljä munaa joita emo hautoi. Pari
mustarastasta ruokki omia lentopoikasiaan, pari
mustapääkerttukoirasta lauloi, samoin tiltaltti.
Seuraavakin tarkistettava
punakylkirastaan pesä oli joutunut tuhon omaksi eikä muillakaan
lähipesillä paremmin mennyt, laulurastaan ja rautiaisen munapesät
oli tyhjennetty. Paluumatkalla Vehkalammin kautta huomasin
pikkulepinkäiskoiraan, pensastaskukoiraan ja kaksi
heinäsorsapoikuetta. Vehkalan täytemäen laidassa touhusi
pikkutylli, rantasipi varoitteli purossa ja pusikon laidassa lauloi
luhtakerttunen. Helle jatkui, illalla se kääntyi sadekuuroiksi
jotka yön mittaan hävisivät ja tuulikin tyyntyi.
Kymmenentenä päivänä tulikin sitten
sateiden jälkeinen pohjoisvirtaus ja lämpötila laski kymmenellä
asteella. Kakolanmäen punakylkirastaan pesällä oli
rengastusikäinen poikue ja läheiset kaksi rautiaisen pesääkin
olivat vielä ehjinä, kummassakin kuusi munaa. Keltasirkulla oli
hyvin lentävä maastopoikue mäen kaakkoiskulmassa.
Hermaskärinkallion laidassa oli kolmaskin kuusimunainen rautiaisen
pesä. Nyt alkoi jo jännittää jäisikö edes joku noista ehjäksi
rengastusikään tullessaan. Paluumatkalla kotiin päin huomasin
pikkulepinkäisen saaneen revirilleen naaraankin. Punakylkirastas
lauloi, mustarastaalla oli pesä lähes valmiina lennokkikentän
laidan lepikossa. Pensastasku oli vakiopaikallaan tienvarressa,
pesäkin saattoi olla vakituisella paikallaan mutten siellä vielä
käynyt. Heinäsorsapoikue löytyi Vehkalammin ojasta ja kotitalon
kulmalta mäykkärimme löysi siilin pesän.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.