Viisi vuosikymmentä sitten LX

( mustaviklon kuulee useammin kuin näkee vaikkei se piilotteleva olekaan )

Vapunpäivänä 1968 olin retkellä aamukuudesta iltayhteen, Vuohensaarentie, saari itse ja Hämeenkyläntien kierros kohteinani. Aamun yhdestä asteesta lämpö nousi päivällä viiteentoista ja haaleni iltaan mennessä alle yhdeksään. Aluksi kirkas taivas peittyi hiljalleen pilviin, tuuli oli lounaasta.

Keväinen tuulen suunta oli tuonut lahdelle uusia lintuja. Räystäspääsky lenteli altaiden yllä, mustaviklo huuteli yli lentäessään. Tyllejä oli kaksi saostuskaivolietteen tyhjennysaltailla. Räyskä tuli mereltä kiertelemään altaiden ylle.

Vuohensaaressakin oli uutta, kirjosieppoja jo viisi yksilöä. Enemmän metsän pikkulintuja löytyi Hämeenkyläntieltä. Siellä lauloi edelleen tuttu kangaskiuru, mutta myös viitisen metsäkirvistä ja kulorastas. Päivän lajimäärä kohosi kuuteenkymmeneenviiteen.

Toukokuun toisena olin retkellä Halikonlahdella yhdeksään asti lehtilenkkini jälkeen. Pensastasku oli saapunut tien varteen. Perillä lahdella liikehti äänekäs 23 meriharakan parvi ja sen seurana karikukko, nuo meriharakat olivat ensimmäinen havaintoni lajista ikinä. Katkiluodon peltojen kapustarintaparvi oli kasvanut sadanviidenkymmenen linnun kokoiseksi. Keväälle uusina saalisteli Viurilanlahdella kaksi kalatiiraa pikkusinttejä vielä kylmästä vedestä. Pilvisen ja tihkuisen retken lajimääräksi sain 67, jälleen uusi ennätys vuodelle.

( karikukko käy harvoin Halikonlahdella )

Kolmantena toukokuuta kävin aamukierroksella Halikonlahdella ennen koulua kuudesta kahdeksaan ja Sirkkulassa koulun jälkeen varttia vaille viidestä puoli kahdeksaan. Taivas oli yhä pilvessä, lämpöä alle kymmenen astetta ja tuuli lännessä.

Kevään ensimmäinen ruokokerttunen lauloi uloimmassa vedenpuhdistusaltaassa. Harmaapäätikalla oli nyt kolo Vuohensaaressa ja naaras viihtyi sen luona. Teeret kujertelivat Vuohensaaressa ja lahden rantakallioilla kuten joka päivä kuun alusta. Sirkkulassa käynti tuotti havainnon käenpiiasta.

Neljäntenä päivänä en ehtinyt linturetkelle mutta viidentenä olin taas ulkona kuudesta iltayhteen lehtilenkkini päälle. Pilvistä oli edelleen, yön neljä astetta nousivat päivän aikana yhdeksään. Fillaroin Halikonlahdelta Viurilan kautta Kokkilan tielle ja uusi reitinvalinta tuotti hyvin.

Vedenpuhdistusaltailla oli kevään uutuutena törmäpääsky, Viurilanlahdella kahden mustalinnun ja kahdeksan pilkkasiiven parvi. Joensuun puistossa piilotteli nukkuva lehtopöllö, Viurilan tiellä kuului peltosirkku ja näkyi aikainen pikkulepinkäinen.

Vuohensaaressa pesällään viihtyi edelleen lupaavasti harmaapäätikka. Metsäkirviset olivat runsastuneet, pensastaskujakin oli jo kolme ja käenpiikoja peräti neljä. Suokukkoja oli Viurilanlahdella jo sata yksilöä, kapustarinnat olivat muuttaneet pois ja pelloilla oli enää kymmenen. Tilhikin muutti yli luoteeseen. Retken lajimääräksi sain jo 68 ja vuoden lajimääräni oli kasvanut jo sataankahdeksaantoista.

***