Neljä vuosikymmentä sitten LXXXIII

( mustavalkoinen haapana kesältä 1978 )

Neljä vuosikymmentä sitten alkoi vuosiloma 12.5.1978 ja mie tietysti lähdin alkajaisiksi Salon suuntaan sitä viettämään. Puoli kymmeneltä saavuin asemalle ja kävelin siitä saman tien Halikonlahden suuntaan katsomaan mitä lintuja siellä olisi.

Kahlaajat olivat tietysti ensiksi mielessä ja rantapellot olivatkin suokukkoparvien suosiossa. Mie näin neljäsataa, mutta Sällylän Seppo sanoi nähneensä päivää aiemmin peräti 1100, luulen että se on vieläkin paikan kevätennätys. Lapinsirri oli kolmosaltaan laidassa, liroja oli parikymmentä ja rantasipejäkin viisitoista. Ampuhaukka mieli saalista Halikonjoen suulta ja altailla saalisti varpushaukka, se saikin lähes kiinni liron, joka kuitenkin pelastui viime hetkellä sukeltamalla veteen ja pysyttelemällä pinnan alla viitisentoista sekuntia, riittävästi siihen että haukka kyllästyi ja vaihtoi paikkaa.

Iltasella lähdin julkisilla Suomusjärven suuntaan ja tieltä kävellen Omenajärvelle yöpymään. Kasasin teltan itäpuolen metsään ja sieltä sitten kuuntelin järveltä kuuluvia ääniä. Jänkäkurppa soidinteli iltahämärän tihentyessä pohjoispään luhdan yllä outoa kolkutustaan pitäen. Noin viiden valkoviklon parvi muutti pohjoiseen iltakymmenen jälkeen. Viitisen lehtokurppaa kiersi soitimellaan valtatien ja Omenajärven välimetsien yllä ja lehtopöllö kutsuili järven koillisnurkassa ennen puoliyötä.

Kolmannentoista päivän aamuun heräsin teltassa kun edelleen kahlaajia kuului muuttavan yli, valkovikloja pariin otteeseen ja pikkukuovikin kerran. Käpylintuja oli myös jo liikkeellä. Vesilintuja oli tarkoitukseni laskea järveltä. Ihan perinteisen kiertolaskennan aloitin järven pohjoispäästä, missä olikin hienosti neljä heinätavikoirasta ja kaksi jouhisorsaparia tavallisemman väen joukossa. Kahlaajista osa oli reviireillään, osa muuttajia. Laulavan metsäviklon, kaksi liroparia, saman verran töyhtöhyyppiä ja kolme soidintelevaa taivaanvuohta laskin pesijöihin. Luoteisnurkaan päin mennessä löytyi lisää heinätaveja, taveja oli kyllä huomattavasti enemmän. Isokoskeloita oli kolme selällä, yli muutti järripeippo ja kolmen metsähanhen ryhmä. Ensimmäinen sääksi tuli etsimään kalaa puoli yhdeltätoista. Liroja ja taivaanvuohia tuli lisää luhdalta, hyyppiä peltojen puolelta. Vesilinnuista runsaimmiksi kiilasivat jo tässä vaiheessa sotkat, perässään nokikanat.

( Omenajärvellä telttailemassa kesällä 1978)

Peltolasta kuljin järven länsilaitaa etelään. Suokukkoja ja mustavikloja muutti yli, taivaanvuohet ja kuovi olivat pesimässä. Saaressa näkyi neljä rantasipiä, reviirien jako oli kai vielä kesken. Rantapellon laidasta nousi esiin lapinsirkku, ruoikossa lauloi ruokokerttunen ja sen edustalla ruokaili kuusi pikkulokkia. Naurulokkikolonian liepeillä viihtyi sekä silkki- että mustakurkku-uikku. Täälläkin oli heinätaveja. Lounaiskulman kierto tuotti runsaasti sorsia, tavi oli siellä runsaimmillaan, yksi heinätavi täälläkin, lisää taivaanvuohia, liroja ja nokikanojen sekä sotkien kärkisija vain vahvistui. Etelärannassa täydensin mukaan silkkiuikkuja, haapanoita ja tietysti valtalajien kolmikkoa. Idän aamulaskennassa olin käynyt järvenselän linnut läpi ja tukka- sekä punasotka olivat siinäkin kärjessä, seuraavina telkkä ja silkkiuikku.

Erityistarkkailussa olleista lajeista näin heinätaveja neljä paria sekä seitsemän koirasta. Haapanoita huomasin kymmenen paria ja kolme koirasta ja jouhisorsien kohdalla jouduin tyytymään aloituksessa nähtyihin kahteen pariin. Lapasorsia laskin kaksi paria ja kolme koirasta, taveista neljätoista paria, kuusitoista koirasta ja yhden naaraankin. Heinäsorsat jäivät kahteen pariin ja kymmeneen koiraaseen.

Keli oli muuttunut sateiseksi, linnut eivät oikein laulaneet. Kasasin leirini ja lähdin kävelemään Varesjokinotkon suuntaan. Siellä vietin illan ja seuraavan yönkin. Metsäviklo soidinteli innokkaasti notkon eteläpäässä ja Pusanojan vaiheilla niitä kierteli kaksi lisää. Metso nousi ilmaan itäpuolen metsästä, pyypari tuli eteeni peuhaamaan kun vietin teetaukoa notkon laidalla ja illalla lähistöllä soidinteli teerikin. Kaksi käkeä kukkui iltahämärissä. Puukiipijän pesän löysin ja yhden linnun näin.

Vettä kuitenkin satoi, iltayhden aikaan se alkoi ja jatkui todellakin tauotta neljännentoista päivän aamukymmeneen asti. Kalsea huomio yöpyessäni oli että vettä oli päässyt valumaan makuupussiin asti. Aamuneljän aikaan piti sitten kasata tavarat, pari tuntia seurasin notkon elämää. Käkiä kukkui kolme, teeri soidinteli edelleen, peukaloinen ei välittänyt sateesta vaan lauloi, samoin sirittäjä ja ne kolme metsävikloa. Telkkä oli jokinotkossakin, kai pönttö jossakin lähellä sillä kotina. Jo iltapimeässä ja uudestaan aamuvarhaisella telttapaikan tuntumassa kävi varoittelemassa viirupöllö, tai näin sen itse lintua näkemättä määritin. Järripeippokin lauloi notkon reunassa, no Lapissa tämän kesäisempää tuskin onkaan.

Leirini kasattuani lähdin taas komppaamaan Omenajärven suuntaan. Metsävikloja soidinteli pari matkallakin, Omenajärven luoteislaitaan oli tullut hernekerttu. Käpylintuja lensi yli pikkuparvi ja järvellä etsi taas sääksi kalaa. Etelälaidan luhdan kahlaajat kävin tarkistamassa ja nyt paikalla oli hyyppäpari, lirokoiras ja kuusi pesivän oloista taivaanvuohta. Vesilintuja oli aamulla esillä vähän, niitä saapui avoveteen vasta sateen loputtua kymmenen jälkeen.

Lähdin Omenalta Aneriojärven suuntaan. Sielllä olikin paikallinen joutsen komiasti piisaminkeon päällä, sinnekö se oli pesimään tulossa eikä Omenajärvelle... Silkkiuikut, tukkasotkat ja nokikanat olivat runsaimmat täällä. Kolmisenkymmentä vesilintua oli parvena niin kaukana järvenselällä että jäivät tunnistamatta. Kiertolaskentaa en tehnyt, vain valtatien varresta kiikarilla ja putkella seurasin mitä näkyi. Jatkoin kävelyä Kitulan läpi Lahnajärvelle, tien varresta löytyi pensastasku ja käenpiika, hyyppä oli jäänyt auton alle. Saloon saavuin sitten taas pikavuorolla.

***

( Omenajärven vesilintukärjessä olivat tietysti sotkat )