( lapinharakka löytyi samalta paikalta kuin tammikuun lopullakin )
Viisi vuosikymmentä sitten oli päivää
tavallista pidempi helmikuu ja miekin linturetkellä tuona helmikuun
29. päivänä. Perinteisen Hämeenkyläntien kierrokseni tein parin
ensimmäisen aamutunnin aikana. Lämpöä oli nollan kahta puolta,
tyyntä ja aamun pilvet häipyivät retken aikana.
Kevään merkkinä voi pitää sitä
että lajimäärä aamun mittaan nousi seitsemääntoista, taisi olla
siihen mennessä vuoden paras päivä. Uusia lajejakin joukkoon
mahtui, jo aamun lehdenjakolenkillä olin kuunnellut Kirkonmäeltä
huuhkajan huhuilua. Tuo jos mikä taisi olla joku kiertolaishuuhkaja, siihen aikaan ei edes unta nähty nykyisistä cityhuuhkajista.
Eilen kävin Salossa kuuntelemassa mitä Karhumäen Jussilla oli
kerrottavaa viidestä vuosikymmenestään Salon seudun huuhkajien
parissa ja ainakin sen hän totesi ettei noista keväisistä
huhuilijoista yleensä ole sanottavaa apua pesiä etsiessä, tämä
oli hyvä esimerkki siitä.
Hämeenkyläntien varressa huuteli
kevään herättämä harmaapäätikka, sekin oli miulle vuodenpinna.
Yli lensi myös vihervarpunen. Viherpeipot ja käpylinnut olivat myös
näkyvämpiä kuin koko alkuvuonna. Lapinharakka oli kuin ennenkin,
vahti silmä tarkkana lumipeitettä Fulkilan kartanon lähellä
pellon laidassa. Kotiin tullessa Mököistenmäessä Kuiron leipomon
kulmalla huomasin sen vuoden ensimmäisen sinitiaiseni. Vuoden
lajimääräni nousi samalla jo kahteenkymmeneenkuuteen.
Lähipäivät osoittivat kuitenkin että
oikeata kevään alkua saa vielä odottaa.
***
( ei sinkkari ainakaan kaupungilla kovin tavallinen vielä tuolloin ollut )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.