( hippiäiset pysyivät vaisuina, yksi sentään löytyi pihastakin Kettulassa )
Oli aika tehdä Suomusjärven vakioreitillä kuluvan talven viimeinen laskenta. Ennen aamukahdeksaa lähdin Vantaalta ja onnistuin aloittamaan laskentakierroksen tasan yhdeksältä. Pakkasta oli lähtiessä neljätoista astetta, pilvinen taivas oli pitänyt sen kohtuullisena. Tyyntä oli, mutta pilvet tuntuivat olevan liikkeessä ja vajaan tunnin kuluttua olikin välillä lähes pilvetöntä. Aurinkoiset hetket jäivät kuitenkin vähiin, pilviä tuli lisää ja niistä hieman pakkaslumen hiutaleitakin. Päivällä tuuli pohjoisesta virkistyi ja tuntuikin kohtalaisesti avomailla. Iltapäivään mennessä pakkanen kuitenkin kesyyntyi seitsemään asteeseen.
Varsin rauhallisesti kuljin reittiä, erityisesti metsäisen alkuosuuden. Linnut olivat kuitenkin aika vähissä, tosin tyvenessä ilmassa äänet kuuluivat kaukaa. Korppien, varisten ja palokärjen huutoja kuului mutta biotooppikoodiksi oli laitettava E jos ei sitten ollut selvästi taivaalla liikkuva Y. Vain käpytikkoja oli tasaisesti pitkin matkaa. Hyvän aikaa sai kävellä ennen kuin metsän tiaisia alkoi kunnolla tulla vastaan, hippiäisiä oli vain yksin tai kaksin, ei parvissa tai tiaisten peesissä.
Kylmähkö sää taisi olla syy siihen ettei tiaisten laulua juuri kuulunut eikä laulutuulella ollut juuri muitakaan paria rummuttavaa käpytikkaa lukuun ottamatta. Korpitkin olivat vähissä ja hiljaisen oloisia, alkavat kai hajaantua jo pesilleen. Metsäkanalintuja etsin läheltä ja kauempaa mutta yhtään ei näkynyt. Käpylinnut olivat jo pareittain ja kaksi paria määrittyi isommaksi lajiksi parin yksittäisen jäädessä vain 'käpylinnuiksi'. Metsäosuuden lintujen pääosa tuli yhdestä runsaan sadan yksilön keltasirkkuparvesta joka pysytteli Johdesuon lähistön riistaruokinnan lähipuissa.
( käpytikoistakin kolme löytyi pihapuista )
Kylille tullessakaan ei vastassa ollut heti lintujen massoja. Vasta Kettulan vanhan kaupan ympäristöstä löytyi vahva pihalintukeskittymä, pääosissa urpiaiset ja viherpeipot. Pikkuvarpusten joukossa oli kolme perusvarpustakin. Kolme järripeippoa oli myös ruokinnalla, samoin kuin musta- ja räkättirastaat.
Metsäosuus Kettulan pellolta Lahnajärven pelloille oli täysin linnuton, eikä paljon lintuja ollut Lahnajärven kierroksellakaan. Tali- ja sinitiaisia löytyi edelliskertoja vaatimattomammin, lopussa sentään koskikara lauleli taas järven sulassa laskupurossa. Puoli neljän aikaan olin taas auton luona ja kotona hieman ennen iltaviittä.
Kaikkiaan reitin lajimäärä nousi taas kahteenkymmeneenneljään ja yksilötkin 393:een. Vahva ykkönen oli keltasirkku 114 yksilöllä, lähes yksin metsän riistaruokintapaikan parven ansiosta. Kakkoseksi nousi urpiainen, sekin vain Kettulan keskustan ruokintapaikan parven ansiosta. Kolmanneksi runsain talitiainen oli sen sijaan peruslajistoa suurimman osan reitistä. Yksittäislajeista mainittujen lisäksi otettakoon esiin myös vihervarpunen, se oli tämän talven ensimmäinen ja ainoa tällä reitillä.
***
( tinttejä ei laulattanut )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.