( talviaurinko )
Laskentaviikonloppu oli käsillä. Olin tässä lupautunut mukaan laskemaan Halikonlahden reittiä jolla olin jo aiemminkin tänä talvena mukana ollut. Joukko oli hieman muuttunut, Jarilla oli kuulemma B-viruksen aiheuttama influenssa ja pahinta lajia. Ei siis ollut mukana, Seppo nyt sentään ja oli hankkinut mukaan lahden toiselta laidalta Laihon Ilkan.
Miulla lähtö oli hiukan hidas ja olinkin sitten viimeisenä paikalla vähän ennen puolta kymmentä. Pakkasta oli mukavat viitisentoista astetta, tuulta pohjoisesta vaihtelevasti, avo-osuuksilla sen huomasi, ei muuten.
( on siinä pohjantikkakin )
Joensuun kartanon mailla oli menossa tavan mukainen metsästys, tulivat paikalle kymmenen maissa. Pauketta ei kuitenkaan juuri kuulunut, mahtoivatko ajaa jäniksiä. Jos niin yksi viisas lähti kiireen vilkkaa autojen tullessa Viurilanlahden jäälakeuden yli toiselle puolelle, näin toimii luonnonvalinta.
( metsähiiriä oli Vuohensaaren ruokinnalla kai neljä )
Yllättävän hyvin lintuja näimme, tosin viralliset lukemat ovat vielä matkalla, Sepe piti kirjaa. Heti alussa huomasimme tuulihaukan joka ajoi esiin ison hemppo- ja peippoparven. Huippuhetket osuivat Vuohensaareen missä löysimme varmaan vuosiin ensimmäisen pyyparin ja hetkeä myöhemmin samasta kuolleesta kuusesta valkoselkätikan ja pohjantikan sitä kuorimasta. Käpytikka jäi reitillä näkemättä.
( peukaloiset olivat tosi hankalia pysymään paikoillaan )
Halikonlahden puhdistamon sulassa laskuojassa kähmi kaikkiaan kolme peukaloista ja hemppoparvesta löytyi retken lopussa myös vuorihemppo.
Ilkka ja Sepe Vuohensaaressa, pyyt nähty jo, tikat edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.