Vuonna 1988 helmikuun kahdeskymmenes
oli lauantai. Pakkasta oli aamulla kaksikymmentä astetta kuten
nytkin, tuuli koillisesta, pilvetöntä. Aurinko lämmitti kuten
nytkin ja iltapäivällä pakkasta oli enää yhdeksän astetta.
Kävin nelituntisella kävelyllä
Helsingissä. Sorsapaikoilla oli kahdeksansataa pullasorsaa ja
parikymmentä harmaalokkia. Joku peto oli saanut yhden sorsan
hengiltä ja nyt varikset nokkivat jäänteitä jäällä.
Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa oli räkättirastas,
Linnunlaulun huviloiden pihalla punakylkirastas.
Sunnuntaina pakkasta oli vain kymmenen
astetta, taivas vetäytynyt pilveen ja lunta sateli hiljalleen. Ilta
kohti pakkanen lauhtui kuuteen asteeseen. Oli taas autokierroksen
aika. Iso-Huopalahdella ja Vermossa kävin aluksi. Lintuja oli hyvin
vähän, vain tiaisia, viherpeippoja ja varislintuja. Petikon
lintulaudan kävin täyttämässä seuraavaksi, tyhjäksi se oli
syöty ja paikalla vain muutama talitiainen. Kiersin vielä Ringin
peltoaukean ympäri mutta lintuja ei ollut sielläkään.
Vantaankoskella sentään oli kara tutulla paikalla kehäkolmosen
sillan alla. Pakkaskausi oli kutistanut sulaa aluetta ja laskenut
myös vedenkorkeutta.
Maanantaina 22.2. päivällä laskin
taas vakio kakkoseni myötäpäivään. Pakkasta oli aamulla
kaksitoista, päivällä yhdeksän astetta, tuuli idästä oli
yltynyt yöllä, päivän mittaan se laantui samaan tahtiin kuin
taivas selkeni. Linnut eivät kylmästä pitäneet, vain kolmetoista
lajia reitiltä löysin. Talitiaisia oli 71, variksia 47 ja varpusia
31, puukiipijä ja kuusitiainen jäivät yhden linnun varaan.
Kaikkiaan reitillä oli 246 lintua. Reitin jo loputtua huomasin
kanahaukan saalistelemassa Laajavuorella. Se oli miulle köyhä
vuodenpinna.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.