Neljä vuosikymmentä sitten LXVII

Neljä vuosikymmentä sitten taisi olla vapaa viikonloppu. Helmikuun kahdeskymmenes vuonna 1978 alkoi aikaisin aamulla, linja-auto Salon suuntaan lähti puoli kahdeksan. Sinne olin tullut silloiselta kämpältä Katajanokalta, kävellen kuten tapa oli. Talvikeli oli kuten nytkin, pakkasta toistakymmentä, aurinkoista ja heikkotuulista korkeapainesäätä. Edes iltalehtien toimittajat eivät siihen aikaan kehdanneet hypettää tuollaista hirmupakkasina kuten nykyisin. Nykyisin valehdellaan ihan eri tavalla kuin ennen, törkeä liioittelu ja valehtelu on varmaan ainoa tapa säilyttää nykyisin työpaikkansa toimittajana...

Lahnajärvellä jäin pois autosta ja lähdin kävelemään, tällä kertaa kohti Suomusjärven kirkonkylää ja sieltä etelään päin. Lintuja oli reippaasti, yhdeksän lajia näin jo ennen kirkonkylää. Närhiä oli siinä neljä ja kirkolla pari lisää, mustarastas lähellä koulua. Kymmenes laji oli parvi urpiaisia. Arpalahden suuntaan jatkaessa tuli listaan lisää puukiipijän, hömö- ja töyhtötiaisen verran, Arpalahdelta kuusitiainen, varpusia ja keltasirkkuja. Salitun koulun lähellä seurasin pikkukäpylintuparia tyhjistä kuusista käpyjä etsimässä. Ahvenlammen metsätien alussa näkyi neljä käpylintua lisää.

Metsätien varresta löytyi myös tikkoja, lajilleen määritin toistaiseksi vasta käpytikan. Pari teertä oli Ahvenlammella. Luokanjärvelle asti kävelin, siitä päätin palata takaisin samaa tietä koska muut tiet olivat auraamatta. Juuri takaisin lähtiessä kävi hyvä tuuri kun Ahvenlammin ylle ilmaantui nuori maakotka kiertelemään, miusta ihan parinsadan metrin päästä joten hienosti sain siitä nauttia. Epäilin että se talvehtisi ehkä Kiskon suunnalla missä kotkia metsästäjien mukaan on ollut edellisinäkin talvina.

Paluumatkalla huomasin vielä toisenkin pikkukäpylintuparin. Valkjärven rantakuusikossa piti kovaa ääntä pohjantikkakoiras, kevättä kai rinnassa, kuten epäilin. Koirasteerikin yritti vähän soidinta viereisellä nummella. Kirkolla oli taas käpytikka, ja kun lähdin sieltä metsätietä Lahnajärven suuntaan, pyypari istui urpuja syömässä puronvarsilepikossa.

Retki oli mielestäni mainio, lajeja 21, yksilöitä en laskenut kuten vakioreitiltä, mutta noin 230 niitä oli, eniten talitiaisia n.70 ja urpiaisia n.40. Bussi lähti Helsinkiin kello 15:45 ja Helsingissä olin kello 17.

Seuraavana aamuna tein sitten saman uudestaan. Nyt varttia vaille yhdeksän lähdin Lahnajärveltä laskemaan vakioreittiäni. Tulomatkalla olin Helsingissä huomannut jo kanahaukan. Alkuosuuden linnut olivat tutusti varis ja talitiainen, lisänä ylimuuttava urpiainen.

Varesjärven tietä kulkien tuli listalle metsälajeja kuten käpytikka, hippiäinen, puukiipijä, hömö- ja töyhtötiainen sekä käpylintulaji. Hieman edempänä lauloi isokäpylintu ja pariskunta näkyi vielä sen lisäksi ja Varesjärven lähellä toinenkin pari. Johdesuon ja Oksjärven välillä huomasin pyyn ja vähän sen jälkeen kanahaukan reitilläkin.

Kettulan kylältä reitille sain punatulkun ja keltasirkun, kaupan kulmalta varpusia, talitiainen oli pihojen valtalaji. Lahnajärven pohjoispuolen kierros tuotti harakan ja sinitiaisen lajilistaan mutta sen jälkeen ei sitten enää mitään uutta.

Kontrasti lauantaiseen oli selvä vaikka keli oli aivan samaa, viisitoista astetta pakkasta, pilvetöntä ja tuuletonta. Nyt näin vain kuusitoista lajia ja yksilöitäkin vain 142. Tulos sai miut ihmettelemään miten alas tässä voikaan päästä, tuohan oli vain hieman yli seitsemän lintua kilometrillä, tosi vähän. Talitiainen oli odotettu ykkönen 33 yksilöllä mutta hömötiainen yllättävä kakkonen 29 linnulla. Töyhtötiaisiakin oli 19, hippiäisiä 15. Tavallisesti runsaimpiin kuuluvia keltasirkkuja näin vain yhden ja urpiaisia kaksi! Sinitiainenkin jäi yhden linnun varaan. Tämä jäi tuon talven viimeiseksi kierrokseksi tällä vakioreitillä, seuraavat vapaat kuluivat virallisempien talvilintureittien laskemiseen.

***