Kahdeskymmenes helmikuuta vuonna 1968 oli suunnilleen samanlainen sää Salossa kuin nyt pääkaupunkiseudulla, kymmenisen astetta pakkasta, pilvetöntä, tuuli sentään lievästi etelän puolelta. Olen tehnyt aamupäivällä vakituisen kierrokseni Hämeenkylän tien kautta.
Neljätoista lajia olen kirjannut nähneeni, erikoisempina käpylintuja Hämeenkyläntiellä, punatulkkuja siellä täällä, viitisen laulavaa viherpeippoa silloisen Käsityökoulun luona. Saman Sinisen talon tuntumassa istui myös varpushaukkanaaras, joka päästi miut kymmenen metrin päähän ennen kuin lähti edemmäs. Se oli miulle vuodelle uusi laji.
Muitakin retkiä olen noihin aikoihin tehnyt mutta niistä on tallella vain maininta teerikoiraasta kahta päivää aiemmin Toravuorelta, sekin oli vuodenpinna. Niitä oli nyt koossa 22, eli nykyiseen verrattuna hyvin vaatimattomasti.
Vähälintuista on tälläkin hetkellä vaikkei sentään läheskään noin hiljaista. Joka päivä näkyy varmaan retkellä tuo runsaat 20 lajia jos käy hiukankin edempänä kuin vain kotikulmilla. Hyvään alkuun lajiluettelossa pääsee tarkistamalla lähistön linturuokinnat. Tämän ylläolevassa kuvassa näkyvän virityksen laitoin pystyyn kun tännekin vihdoin helmikuun alussa tuli talven tapainen, lähistöllä on pari isompaa ruokintapaikkaa, joista toista hoidetaan hyvin, toista epäsäännöllisemmin. Sitä tukemaan tämän omani perustin ja nyt siinä on oppinut käymään paitsi tiaisia ja mustarastaita, myös punatulkkuja ja jopa viherpeippo sekä järrikin jo katsomassa kävivät.
Pariinkymmeneen lajiin tarvitaan sitten käynti jossakin kauempana, vesilintuja ja lokkeja talvehtii kaupungilla ja yksittäisiä pikkuerikoisuuksia löytyy vähän joka puolelta, viimeksi tässä Vantaalla tunturikiuruja takavuosien vakioretkipaikoiltani, lähes Petikon vanhan talvilaskentareitin varresta.
( Petikon tunturikiuruista yksi maanantaina kuvattuna )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.