Miedosti talvista helmikuuta

( käärmekuusen latva on katkennut, ja nyt sillä on sarvet )



Vakiintunutta tapaani noudattaen lähdin taas tänä aamuna toistamaan neljän vuosikymmenen takaista Suomusjärven laskentakierrosta. Vantaalla oli juuri ja juuri pakkasta, perillä Lahnajärvellä jo nollakeli. Oli pilvistäkin mutta välillä aurinko yritti ponnistaa näkymään pilvien raoista. Aamupuolella ei tuulta huomannut, puolenpäivän jälkeen pelloille tullessa kaakkoistuulikin teki itsensä tiettäväksi.



Reitti alkoi varttia yli yhdeksän, aika lailla samalla tavalla kuin neljä vuosikymmentä sitten ensin variksilla, sitten tali- ja sinitiaisilla, käpytikka ehti mukaan jo tässä vaiheessa. Varesjärven tielle ehdin ja vastassa oli isokäpylintupari. Ylikin lensi joku käpylintu ja jonkin matkan päässä tuli vastaan toinenkin isomman lajin pariskunta. Hippiäiset ja töyhtötiaiset ilmoittautuivat, samoin korppi. Talitiaiset tuntuivat nollakelin innostamina siirtyneen jo metsäänkin. Närhi rääkyi metsässä ja lähempänä Varesjärveä soidinsarjan päästi myös harmaapäätikka. Hömötiaisiakin tuli vihdoin vastaan, enemmän sitten kun lähdin kulkemaan Peltoniementietä.

( näkymää Johdesuon eteläpuolelta tammikuulta, nyt lunta on enemmän )


Reitti on hieman kaksijakoinen nykyisin, alkupuoli metsävoittoinen, toinen puoli enimmäkseen peltoa ja kylää. Metsäosuus oli puolessa. Takavuosiin verrattuna matka Johdesuon eteläpuolitse Kettulan suuntaan oli helpompi, silloin sai kahlata lumessa kunnolla, nyt isoilla maastureilla oli ajettu metsäteitä niin että voi käyttää pyöräuria kulkuväylänä. Lunta oli parikymmentä senttiä kuten silloinkin. Lintuja oli, metsän tiaisia, hippiäisiä, puukiipijäkin. Metsän yllä korkealla kaarteli kanahaukka, riistaruokinnan liepeillä puiden latvat olivat täynnä keltasirkkuja. Myös parvi punatulkkuja viivähti kuusten latvoissa. Jossakin kauempana kuului viheltelevän pyy, tämän talven ensimmäinen tällä reitillä.



Pelto-osuudet olivat autioita, vain jokunen ylilentävä lintu näkyi. Pihoilla ja niiden liepeillä oli runsaasti lintuja ja lajimäärä kasvoi nopeasti harakalla, viherpeipolla ja pikkuvarpusella. Paras paikka nykyisin on vanhan kaupan lähellä oleva ruokintapiste. Siitä löytyi suuri parvi urpiaisia, niiden lisänä räkätti ja pari mustarastasta sekä tikli. Peippoa tai järriä odottelin, samoin etsin urpiaisten joukosta tundraurpiaista, turhaan kuitenkin. Kauempana yli lensi pari naakkaparvea, pihoilla oli äänessä kaksi kuusitiaista.



Viimeinen metsätaival Lahnajärven pelloille oli hiljainen, pellolla tuli vastaan lisää ylilentäviä naakkoja ja paikallisia variksia sekä harakoita. Kylän pihoilla oli runsaasti tali- ja sinitiaisia. Ainoana uutena retkilajina kuulin palokärjen liikuskelevan edestakaisin länsipuolen metsissä. Karaa tähystelin turhaan edelleen sulasta laskuojasta.



Viittä vaille kolme olin valmis. Nykyiset laskennat ovat aivan eri maata kuin neljän vuosikymmenen takaiset. Nytkin löytyi 26 lajia ja yksilöitä peräti 570, luulen että enemmän kuin kertaakaan olen aiemmin täältä laskenut, pitää tarkistaa. Tutut lajit löytyvät kärjestä, keltasirkku ykkösenä, urpiainen kakkosena, talitiainen kolmosena, yksilöinä 128, 102 ja 94. Neljänneksi jäi naakka, tulos lähellä viimekertaista, 73 lintua. Metsän tiaiset muistuttivat takavuosien tuloksista, hömötiaisia kymmenen, töyhtötiaisia kahdeksan, hippiäisiä seitsemän, puukiipijöitä kaksi. Korppeja laskin yksitoista, käpytikkoja saman verran. Käpylintuja oli kaikkiaan kahdeksan, niistä määritin viisi isoiksi ja loputkin taisivat niitä olla.



***

( Lahnajärven tammikuista pohjoislaitaa, tällä hetkellä lunta on enemmän )