Lintuja vihoistani XXXVIII

( aiemminkin oli haapanakoiraalla ollut heinäsorsanaaras heilana Helsingissä, seurauksena risteymäjälkeläisiä talvisorsien joukkoon )

Kolme vuosikymmentä sitten helmikuun kahdestoista oli takana aamuviikko, perjantaivuoron loputtua kävin iltapäiväkävelyllä Vantaankoskella vaikka taivaalta sateli räntää. Pulut kujertelivat soidintaan erään talon katon reunalla. Vantaankoskella oli paikallinen koskikara siltojen välissä.

Huono sää jatkui seuraavanakin päivänä, lumisadekuurot, nollakeli, tuuli. Tein retken junan tuomana Helsingin keskustaan. Kauppatorilla, Pohjoisrannassa ja Hakaniemessä oli tietysti lokkeja ja heinäsorsia, naakkoja ja variksia. Kasvitieteellisen puutarhan alueelta löytyi tali- ja sinitiaisia, viherpeippoja ja varpusia. Eläintarhan- ja Töölönlahdella oli runsaasti pullasorsia kuten nytkin, joukossa haapanakoiras ja tavikoiras. Haapanalla oli parinaan heinäsorsanaaras, tavi oli pariton, ilmeisesti vasta nuori. Finlandiatalon puistossa oli kaksi räkättiä ja mustarastas.

( koskikaraa ei kannata lähteä kotikulmia kauempaa etsimään kuin ehkä kesällä )

Seuraavana päivänä, sunnuntaina 14.2. oli taas vuorossa autolla ajoharjoittelua. Samalla yritin kovasti ratkaista miten autolla ajaen onnistuisi näkemään muutakin kuin varislintuja tienvarsilla. Salossa kävimme, vanhempieni luona, tuota varten oikeastaan olin koko ajokortin hankkinut. Menomatkaa kuljimme Kitulaan asti ykköstietä, sieltä käännyimme kohti etelää ja Kosken aseman luona pysähdyimme katsomaan lintuja. Puukiipijä, pari hippiäistä ja punatulkkua sekä varpusia löytyi. Kiskonjoki oli avoin lähes koko matkan Suomusjärveltä tänne asti ja ehkä eteenkin päin.

Strömmaan ajoimme seuraavaksi. Kanavan sulassa oli tietysti heinäsorsia ja isokoskeloita, kolme telkkää ja harmaalokki. Sulaa riitti kauas, ehkä ihan merelle asti. Rantaa kulkien löytyi neljän peipon ja yhden järripeipon parvi, lopulta jotakin vähän parempaa. Tiaisia, tulkkuja, keltasirkkuja ja viherpeippoja oli lisäksi ja tietysti niitä variksia, naakkoja ja harakoita. Mathildedalissa pysähdyimme seuraavaksi. Tutussa purossa oli koskikara ja ruukin lähellä pohjantikka. Rannassa kävimme katsomassa oliko siellä vielä talvehtivia kanadanhanhia kuten vuosikymmenen vaihteessa. Ei ollut, vaikka yhdessä automaatissa oli kauraa tarjolla.

Saloon tulimme iltapäivällä ja kyläilyn jälkeen palasimme kotiin jo pimeässä. Pimeäajoa en tuota ennen ollut harjoitellutkaan mutta kotiin pääsimme. Aamulla lähtiessämme oli ollut sumuista, näkyvyyttä muutama sata metriä, iltapäivällä pilvet nousivat ylös joten pimeäajoa ei tarvinnut sentään sumussa harjoitella.

***

( pohjantikkaa ei sentään joka päivä vastaan tule )