Lintuja vihoistani XXXIX

( varpusia oli silloin, nyt pikku- )

Helmikuun viidestoista vuonna 1988, työviikko alussa taas, iltaviikko joten aamuisin oli aikaa linnuille. Vakioykköseni laskin maanantain aamupäivällä. Sää oli sotkuinen kuten olen muistiin kirjannut, pari astetta plussaa, lounaistuulta ja näkyvyyttä pari kilometriä.

Martinlaakson itäosissa oli tuttua lajistoa, varpusia, tali- ja sinitiaisia, variksia, viherpeippoja ja puluja. Keltasirkkuja ja harakoita tuli vastaan Ylästöntielle tullessa, siinäpä reitin peruslajisto. Varpuset pysyivät reitin runsaimpana lajina 75 linnulla, talitiainen oli kakkonen 69 yksilöllä, seuraavina varis ja viherpeippo 48 ja 46 merkinnällä.

Kaikkiaan lajeja reitillä oli seitsemäntoista, niistä mustarastas, käpytikka ja puukiipijä jäivät yhden linnun varaan, hippiäisiä, närhiä, vihervarpusia ja tiklejä näkyi kaksi kutakin lajia. Vantaankoskella oli nouseva vesi avannut sulaa mutta sekoittanut vedet niin ettei koskikaraa näkynyt.

Tiistaina oli taas vuoro viedä ruokaa Petikon lintulaudalle, joka oli odotusten mukaisesti syöty tyhjäksi. Laudan lähistöllä oli kuitenkin runsaasti lintuja odottamassa täydennystä, tali- ja hömötiaisia, puukiipijä, hippiäisiä ja punatulkkuja. Lähistöllä oli myös pyy ja yli lensi vihervarpunen. Lähistön riistaruokinnoilla kävin myös katsomassa tilanteen. Keltasirkut olivat kauran tuomina paikalla, peurojen jälkiä riitti. Ringin pellon laidassa oli kaksi pyytä lisää.

Töihin mennessä tutulla Eläinten hautausmaan ruokinnalla oli viisi mustarastasta.

***