( merisirrin nyt näkisi Jurmostakin )
Helmikuun toisena päivänä tasan viisi vuotta sitten bongarit
alkoivat jo kyllästyä. Saaressa oli edelleen kettusirkku,
muuttohaukkakin näkyi jälleen hyvin ja merisirrejäkin löytyi
enimmillään kuusitoista. Mutta kaikki oli jo nähty ja ruksattu,
pois oli taas kiire pääjoukolla. Tosin uusia oli tulossa sitä mukaa kun paikkoja vapautui.
Me Sepen kanssa jatkoimme kuten
ennenkin, Seppo seurustelu edellä, mie komppasin lintuja. Sää oli
asteen verran pakkasen puolella, tuuli lounaassa muttei häiritsevän
kovaa. Pilviä ei edelleenkään ollut ja näkyvyyttä riitti
horisonttiin ja ylikin. Toinen matalapaineen kuoppa oli yöllä
ohitettu ja paine oli hiljalleen nousemaan päin.
Staijaamalla löytyivät vuoden
ensimmäiset mustalintuni. Laulujoutsennuorukainen oli tullut saaren
vesille, uiveloita ja tukkakoskeloita oli eilisen malliin, lapasotkat
olivat hävinneet. Merikotkia oli jo kahdeksan, illalla löytyi taas
huuhkajakin.
Pikkulinnut saaressa olivat
entisillään, tosin nyt niitä näkyi eilistä paremmin.
Luotokirvisiä oli yhä kaksi mutta peukaloinen, peippo ja käpytikka
olivat eiliseen verraten uusia. Kun sirkku oli edelleen bongarien
pääkohde, alkoi tilanne sen kannalta strategisilla alueilla kylällä välillä kuumentua ja johti jopa
käsikähmään. Muistan että noiden tapahtumien jälkeen aloin
itsekin miettiä olinko nyt oikeassa saaressa ollenkaan. Pinnat ovat
vain pinnoja mutta tärkeämpää on että retkeilystä jää hyvä
mieli eikä se aiheuta pahaa mieltä muissakaan.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.