Lintuja vihoistani XXXI

( merikotkia näkyi päivän mittaan ainakin kolme )

Vuonna 2013 helmikuun ensimmäisenä olimme keskellä kuukausipinnabongarien ruuhkaa Utön saarella. Sepe ja mie olimme sopineet tästä retkestä paljon ennen kuin kukaan näki edes unta kettusirkun löytymisestä saaresta. Se siellä kuitenkin nyt oli ja sen tuomina kymmeniä helmikuun ynnä muun pinnan hakijoita. Sää oli nollakeliä, taivas pilvetön, tuuli luoteesta navakkaa ellei kovaa. Matalapaineen kuoppa oli ohittanut saaren mutta seuraava oli jo lähestymässä. Lunta oli maassa väriä antamassa, ei enempää.

Kaunis aamu tuli hyödynnettyä heti yhdeksältä kun muuttohaukka löytyi istumasta Knivskärin linjataululta, vakiopaikaltaan. Bongaritkin kunnostautuivat ja kaivoivat pian esiin kettusirkun, Susannan talon luota tienvarresta se siirtyi pian vakiopaikalleen Pirkon pihan tuntumaan.

Me Sepen kanssa retkeilimme ihan normaaliin tapaan saaressa, hän jutellen kaikkien kanssa ja mie etsiskellen lintuja eri puolilta. Merisirrejä löytyi pari kolmen linnun ryhmää, luotokirvisiä taas kaksi. Vesilintujen joukosta poimittiin tukkasotkat, lapasotkat, pari uiveloa, pari tukkakoskeloa, pilkkasiipiä, riskilöitä, valtalajeina olivat heinäsorsat, telkät ja allit. Kalalokkeja oli lokeista eniten ja suuri parvi ilmeisesti niitä oli kerääntynyt kauas uloimmille luodoille.

Saaressa ei ollut kovin paljon paikallista lajistoa, erikoisemmasta päästä punarinta, muutama räkättirastas ja rannassa pari naurulokkia. Iltahämärän aikoihin ryhdyttiin pitämään silmällä Ormskäriä ja löytyihän siltä lopulta paikallinen huuhkaja, hiljaisena odottamassa yötä ja lähtöä saalistamaan.

***

( paleleva punarinta )