Lintuja vihoistani XXX

Vuonna 1988 tammikuun lopulla autolla ajon opettelu jatkui. Kahdeskymmenesneljäs päivä kävin autolla Vuosaaressa, Kallvikinniemen ympäri kävelemässä. Vedet olivat siellä vielä sulat vaikkakin jäätymässä. Pakkasta oli viisi astetta, tuuli kaakosta navakkaa, taivas pilvessä ja luntakin sateli, näkyvyyttä oli pari kolme kilometriä. Isokoskeloita ja harmaalokkeja näkyi vielä merellä ja lokkeja myös telakan ja vanhan kaatopaikan ympäristössä. Muuten linnusto oli tuttuja varislintuja, tiaisia, punatulkkuja ja hippiäisiä, Itäkeskuksen luona sentään pari räkättirastasta.

Vakioreiteilläni näki vieläkin enemmän lintuja kuin autoilemalla. Vakio kakkosen laskin seuraavana iltapäivänä. Sää oli edelleen samaa, yöllä oli tuiskunnut lunta, nyt tuuli oli tyyntymässä ja taivaan pilvipeitekin rakoilemassa. Lajeja reitiltä löysin kohtalaiset seitsemäntoista, mutta yksilöitä vain 273. Niistä tilhiä oli 120, muut lajit jäivät kauas niiden taakse. Talitiaisia oli vain 36, variksia 31, varpusia 26. Peräti seitsemän lajia jäi yhden yksilön varaan.

Seuraavana iltapäivänä vein taas ruokaa Petikon lintulaudalleni, kahdessa päivässä se oli syöty tyhjäksi. Nyt vein varalle vielä talipötkön jos siemenet taas loppuisivat alkuunsa. Tiaisparvi oli laudan lähistöllä, samoin punatulkku. Puissa oli käpylintuja, hippiäisiä ja kauempana myös närhi.

Talvi jatkui entisellään 27.1. jolloin käytin iltapäivän vapaat tunnit laskemalla vakio ykköseni. Taivaalle oli kuitenkin nousemassa pilviä ennustaen säämuutosta lähipäiviksi. Vantaankoski oli jäätymässä suvantopuolelta ja Viinikkalan mutkasta. Koskikara oli paikalla, kehäkolmosen sillan alla. Se oli ollut paikalla kai jo jonkin aikaa, päättelin jäljistä. Koko reitillä näin viisitoista lajia, yksilöitä 273, tällä kertaa hieman tasaisemmin jakaantuneina lajien kesken. Tilhiä oli nytkin 55 mutta se ei riittänyt ykkössijaan, talitiaisia oli 64. Muut lajit jäivät kuitenkin taakse, varpuset 47 ja varikset 27 yksilöllä seuraavina.

Seuraavana päivänä, torstaina, tankkasin sitten auton, kilometrejä oli kertynyt käytössäni 1065. Pienen lähikävelyn tein vielä iltasella, varikset ja naakat alkoivat kertyä yöpuulle, pari mustarastasta piti vielä ääntä, punatulkkuparvi lensi yli. Taivas oli selkeä ja kova kaakkoistuuli sai kuuden asteen pakkasen tuntumaan itseään kovemmalta. Seuraavana päivänä lähdimmekin sitten kohti Jurmoa yhdentoista aikaan. ( Siitä retkestä olenkin kirjoittanut tänne pari vuotta aiemmin. )

***