Kaluston vaihtoa

( tuolta lintu näytti tammikuussa kymmenen metrin päästä, kuva otettu 200-500 zoomilla )

Vuosia sitten kirjoitin tänne käyttämästäni optiikasta ja lopuksi ennustin vielä joskus vaihtavani koko silloisen settini uusiksi. Kun hiljalleen siirryin tässä kokoaikaiseksi lintuharrastajaksi, palasin myös tuohon projektiin.

Ensialkuun vaihdoin jalustani kevyemmäksi. Benrolla on hinta-laatusuhteiltaan edullisia vaihtoehtoja ja löysinkin kevyen vakaan tuntuisen kolmijalan ja siihen tukevan tuntuisen kinopään jossa oli vaihdettavat kiinnityslevyt joten se sopi sekä kaukoputken että kameran alle.

Kamerani vaihdoin seuraavaksi. Vanha Nikonin D300s oli jo valmis eläkkeelle, sitä varmemmin myös siinä pääosin käyttämäni Sigman zoom. Uusi D500 on ollut markkinoilla jo jonkun aikaa ja sellaisen hankin viime kesän alussa. Siihen sai samalla tarjoushintaan Nikonin 200-500 zoomin ja tuo yhdistelmä on tuottanut selvästi parempaa jälkeä kuin aiempani. Keventäminen oli kuitenkin eräs pääajatukseni joten jouluksi hankin sitten vaihtoehdoksi Nikonin fresnelillä tiivistetyn 300-millisen jota nyt talvella olen pääasiassa käyttänyt. Se on kevyt, nopea tarkentumaan ja valtaosiin tilanteista riittävän pitkä.  Nikonin merkistä en ajatellut luopua, sellaisella olen kuvannut tirppoja ja muutakin luontoa jo vuodesta 1970 ja onhan miulla kasa muitakin objektiiveja juuri muuta kuvaamista varten.  Vielä jää mietittäväksi ja hankittavaksi laitteisto millä voisi saada hyviä kuvia tähtitaivaasta ja mahdollisesti sen kohteista...

 

( siinä vanha ja uusi rinnakkain viime kesänä )

Seuraavaksi oli vuorossa kiikarini. Kahden Zeissin jälkeen oli selvä ettei niitä ilman kolmatta. Kun uusi 8-kertainen Victory SF on kevyt, kirkas, valovoimainen, äärestä laitaan kuvaltaan terävä, tarkentuu alle kahden metrin ja on näkökentältään kilpailijoitaan laajempi, se oli luonnollinen valinta, ja kahdeksankertainen suurennuskin sopii miulle paremmin kuin vanha kymppi. Eilen kävin sitten kokeilemassa sitä ensi kertaa lintuihin ja ensikohteeksi valikoitui Haminassa talvehtiva idänturturikyyhky. Kun tulin paikalle, lintu oli ollut kateissa runsaalta bongariporukalta jo pitkän aikaa, mutta jo puolen minuutin päästä selvisi että mehän olemme sen vieressä. Se istui tapansa mukaan lähimännyssä mutta oli niin puun kaarnan värinen että sulautui täydellisesti ympäristöönsä. Vain tietystä paikasta sen tumman hahmon näki istumassa oksassa vaaleaa taivasta vasten, ja kun siirtyi katsomaan toisaalta, sen kadotti uudestaan vaikka tiesi mistä etsiä.

Kaukoputkeni odottaa vielä päivittämistä. Olen päättänyt odottaa kunnes Zeissin uusi putki tulee markkinoille ja päätän valintani vasta sen jälkeen. Tämänhetkiselläkin pärjää vaikken pystykään vääntämään sillä lajeja viiden kilometrin päästä kuten nykyisin tapa on.

*** 

 ( tuossakin lintu on kymmenkunnan metrin päässä, mutta pysyi piilossa pariltakymmeneltä etsijältä pari tuntia )

 ( siinä se meitä vahtii, nämä kuvat taas 300-millisellä otettuja )

 ( tuosta suunnasta sen selvimmin erotti jos osasi katsoa kohti mutta nyt edessä oli lehtikuusi kuten kuvaan tallentuneesta hunnusta huomaa )