Talvilintujen elämää

( Lars Jonsson: Talvilintujen elämää, Minerva 2016, 343 s. )

Tämä on hyllyni viimeisin lintuaiheinen kirjauutuus, hommasin sen heräteostona noin viikko sitten kun kävin kirjakaupasta ostamassa pari vihkoa haviksiksi. Jonsson 1980-luvulla teki suositun Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän lajistolla höystetyn Euroopan linnut -kirjan ja jo vuosikymmentä sitä ennen viisiosaisen sarjan samoista linnuista biotoopeittain ja alueittain jaoteltuna. Noista voi halutessaan seurata miten lintupiirtäjän näkemys ja taito on ajan myötä kehittynyt. Kyllä se on.

Kirja käsittelee kuutisenkymmentä ( tarkkaan ottaen 59 ) Ruotsin oloissa enemmän tai vähemmän tavallista talvilintua. Joitakin harmaasirkun, vuorihempon, viitatiaisen ja vihertikan tapaisia lukuun ottamatta lajisto sopii Suomenkin talveen jos maaseudun piharuokintaa pidetään tarkkailun lähtökohtana. Jos nyt tasaluvun toivossa jonkun vielä mukaan olisi ottanut, niin vaikkapa varpuspöllön, sitä tuskin Gotlannissa näkee mutta Suomessa kylläkin.

Kuvat ovat pääosassa ja Jonssonin tapa maalata lintuja on positiivisessa mielessä valokuvamainen. Linnut ovat elävän näköisiä, touhussaan ja ilmeikkäitä eivätkä höyhenen tarkkuudella kuvattuja näyteyksilöitä.

Tekstikin on miellyttävän subjektiivista. Näkökulma on Gotlannissa asuvan lintumaalarin ja vaikka tekstissä on paljon määritysvinkkejä ja muualta tuttua perustietoa, siinä on myös runsaasti omakohtaisia elämyksiä. Elintapoja kuvataan omakohtaisiin havaintoihin perustuen, samoin ääniä. Jossakin lajiesittelyssä ( viitatiainen ) nousee esiin Erik Rosenbergin klassikko Fåglar i Sverige. Sehän ei kuvilla brassaile, olkoonkin että piirtäjänä on Harald Wiberg, pääosin mustavalkoisia ja pieniä kuvat ovat. Sen kirjan pääosassa on 1950-luvun alun määritysoppaaksi erinomainen teksti. Ehkä tässä on tavoiteltu osittain samaa.

Värien suhteen taiteilija on tarkka ja huomaa helposti pienetkin erot. Ne voivat herättää pohtimaan vaikka talvisten talitiaisten lähtöalueita tai pähkinähakin evoluutiota. Erkaannutaan jo selvästi pelkästä tunnistuskirjasta lintuesseiden suuntaan. Viittauksia löytyy Magnus von Wrightiin, Rossiniin, Gallen-Kallelaan ja Reinhold Winteriin, esimerkiksi. Esseitähän ei kirjoiteta omasta päästään eikä kuin tieteellistä artikkelia vaan haetaan hieman avarampaa katsantoa.

Kirjan myötä tutuiksi tulevat myös töyhtötiaisen kahdet kasvot ja runsaat piirrokset, tutkielmat ja luonnokset avaavat tien vaikkapa viherpeipon, talitiaisen, tilhen tai peruspulun muoto- ja värimaailmaan.

***