Pirkanmaan linnusto

( Kosonen L., Rintamäki P., Seppälä P., Geiger C. 2016: Pirkanmaan linnusto - Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Tampere, 528 s. )

Olen aiemmin maininnut täällä Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan paikallista linnustoa esittelevät teokset. Tämänkin teoksen hankin heti kun se ilmestyi ja se ansaitsee tulla esitellyksi siinä missä nuo kaksi edeltävääkin.

Kirjaa lukiessa opin heti että itse asiassa tämän teoksen idea keksittiin ennen noita kahta edeltäjäänsä, jo vuonna 1983. Kai tuo perushämäläisyys sitten ratkaisi että kirja valmistui viimeisenä, vuosia jopa hitaiden uusmaalaisten jälkeen. Hitaudesta on ollut hyötyä, on voitu seurata mitä muut saivat aikaan ja yrittää parempaa.

Edeltäjiensä tapaan kirjan varsinainen runko on Pirkanmaalla tavattujen lintulajien esittely. Sen aloittaa muutaman rivin mittainen yleisluonnehdinta lajista. Esiintyminen alkaa muuttolinnuilla kevätmuuton alusta ja jatkuu syysmuuton loppuun, kummastakin päästä annetaan keski- ja ääriarvot. Kappaleen lopuksi esitellään talvehtimista jos sellaista esiintyy.

Seuraavaksi siirrytään pesintään ja kannankehitykseen, joka aloittaa ympärivuotisten paikkalintujen lajikuvausten yksityiskohtaisen osuuden. Pesinnästä esitellään viimeisimmän atlaskartoituksen mukainen kartta ja erillislaatikossa uhanalaisuusluokitukset, kannan koko Pirkanmaalla, Suomessa ja Euroopassa sekä globaalin levinneisyysalueen ja talvehtimisalueen yhteenveto. Sanallisessa tekstissä käydään läpi mahdolliset muutokset kannan kehityksessä ja arvioidaan niiden syitä. Lopuksi Rengastus -kappaleessa esitellään lajin Pirkanmaan rengastusmäärä ja löytöjen antamaa tietoa.

Harvinaisuudet käsitellään luettelemalla havaintojen määrä ja niistä saatava kuva johdannossa koko maasta ja Esiintyminen -kappaleessa sitten luettelemalla havainnot Pirkanmaalta. Harvinaisuuksillakin on tuo infolaatikkonsa, samansisältöinen kuin muillakin lajeilla.

Jokaisesta lajista on kirjassa kuva, ja kuvitukseen on panostettu selvästi enemmän kuin noissa kahdessa edeltävässä paikallisfaunassa, jo siitäkin syystä että digikuvauksen yleistyessä on materiaalia ollut käytettävissä moninkertainen määrä edeltäjiin verrattuna. Siinä missä turkulaisten kirjassa oli lajista kuin lajista graafeja ja taulukoita, tässä kirjassa tilan vie lajikuva. Vain tarkimmin seuratuista lajeista annetaan grafiikkaa tai karttoja lisätietoina. Kuvat vievät tilaa ja kirja vaikka onkin kooltaan lähellä turkulaisten vastaavaa, se sisältää sata sivua enemmän ja tila on mennyt juuri valokuviin. Varsinaisen lajiesittelyartikkelin lisäksi joistakin lajeista on kirjoitettu perään toinen, jotakin lajiin liittyvää erityistä koskeva lisäjuttu. Vaikkapa lehtopöllöstä sellaisessa esitellään lajin kaksi värimuotoa, kotkan kohdalla käsitellään lajin paluuta Pirkanmaan pesimälinnustoon, riekon perässä esitellään toimenpiteitä joilla yritetään pelastaa maakunnan supistuva kanta, varpusesta lajin kannanseurantaa kaupunkilaskennoin, naakasta talviparvien kehitystä ja elämää. Nämä lajien paikallista tutkimusta esittelevät jutut ovat kirjan oma erityispiirre joka erottaa sen edeltäjistään.

Vaikka turkulaisten ja tamperelaisten sanotaan olevan kovin toisiaan vähätteleviä, turkulaisia on tässä teoksessa seurattu ja käytetty suorastaan apuna kun on esitelty Pirkanmaan lintututkimuksen historiaa 1800-luvulta lähtien. No, Acerbi ehti jo edellisellä vuosisadalla Hämeenkyrön koskille koskikaroja ampumaan. Muutamia muitakin henkilöitä oli syytä epäillä lintuhavaintojen tekemisestä Pirkanmaalla jo ennen 1800-lukua, mutta siitä lähtien havainnoista alkoi tulla selkeitä dokumentteja tai ainakin kertomuksia jotka paikantuivat kirjan käsittelemälle alueelle. Kirja esittelee miulle myös nimiä jotka olen ennen huomannut, mutta jotka ovat jääneet vaivaamaan, kuten Aatisen. Miehän Saloon muuton jälkeen aloin retkeillä Halikonlahdella ja sitä kautta innostuin kovin kahlaajamuuton seuraamisesta. Perustietoja luin tuoreeltaan hyllyyni ostamasta Pohjolan linnut värikuvin -teoksesta ja ihmettelin kovasti miten Tampereelta oli 20-luvulta koko joukko ”väärin määritettyjä” kahlaajahavaintoja, parissa maininnassa oli tuo nimikin. Kirja osoittaa että sen ajan ”rariteettikomiteat” toimivat samoin kuin nykyisinkin eli pärstäkerroin ratkaisee enemmän kuin olisi suotavaa. Tämä mieshän oli aikanaan ihan samanlainen innokas harrastaja kuin miekin 60-70-luvun vaihteessa, ja vaikkapa retkikumppani Ketolan Eero samoihin aikoihin Perniössä. Jokapäiväinen retkeily on mahtava voima, sillä löytää lintuja kaikkialta. Myöhempi pioneeri A.O. Salonen näkyy olevan työnsäkin puolesta saman firman miehiä kuin miekin pitkään olin ja johonkin maailman aikaan miullakin oli ylipostimies yp:n paperit, taisi olla virkaurani huippu ennen kuin siirryin työsuhteisiin hommiin.

Kustantajastakin, Pirkanmaan lintutieteellisestä yhdistyksestä, on mukana historiakatsaus. Sisämaan miehillä on myös oma lintuasema Kangasalassa, senkin toimintaa esitellään omana artikkelinaan. Artikkelit on tehty myös Pirkanmaan luonnonoloista, maankäytöstä ja luonnosuojelusta sekä esitellään Pirkanmaan lintuvesiä ja luettelona kirjataan Pirkanmaan tärkeät lintualueet.

Kirjan lopuksi lajikuvausten jälkeen Pirkanmaan linnusto on tiivistetty taulukon muotoon. Siinä lajit on luokiteltu koodeiksi ja tunnusluvuiksi, niitä annetaan esiintymistavasta, uhanalaisuusluokituksista Suomessa ja Pirkanmaalla, levinneisyys Atlastietojen mukaan Pirkanmaalla, levinneisyystapa, arvio Pirkanmaan pesimäkannasta, sen tiheysarvio ja sanallinen runsausluonnehdinta, kannankehitys asteikolla kahdesta plussasta kahteen miinukseen, läpimuuttajien määrä keväin, syksyin ja vuodessa ja yksilömäärä talvisin. Vielä lopuksi annetaan sanallinen luonnehdinta muutto- ja talvirunsaudesta. Ytimekästä. Muutokset kevätmuuton ajoittumisessa käsitellään omassa artikkelissaan ja lopuksi on vielä taulukko kevät- ja syysmuuton ajoittumisesta Pirkanmaan alueella. Vihoviimeksi vielä palataan niihin lajeihin joista on antaa tieto ensihavainnosta Pirkanmaalla, nämäkin on laitettu taulukkoon.

Kaikkiaan kirja antaa hienon kuvan alueen linnustosta ja siitä miten tämä kuva on kehittynyt. Kuten alusta jo näkee, tämä on paikallisyhdistyksen kulttuuriteko, kunnianosoitus kohteilleen ja kaikille niitä tutkineille. Saa nähdä saadaanko tällaisia enää enempää aikaan.

***