Neljä vuosikymmentä sitten LI

( kova tuuli on puskenut näemmän horisontinkin vinoon... )

24.XI.1977 päivä Jurmossa alkoi valjeta tuulisena. Olin tarkkana ja varttia yli kahdeksan huomasin miten eilisiltana männikköön yöpymään mennyt varisparvi nousi yhtaikaa ylös ja poistui saman tien kovan tuulen mukana länteen. Koko tapahtuma kesti vain muutaman sekunnin, ei siis ihme etten ollut sitä tällä retkellä ennen huomannut.

Kovan tuulen lisäksi päivä oli erittäin sateinen. Vettä tuli kuin aisaa ja kasteli kunnolla kun komppasin saarta edestakaisin länsi- ja itäriutan väliä. Sade kasteli optiikat joten paljon ei lintuja nähnyt. Länsiriutan suojassa oli neljä tukkakoskeloa, itäriutan vesillä taas riskilä. Järvikannaksella pysyttelivät edelleen kiuru ja kolme pulmusta.

Männikön laidassa yllätti heti aamulla neljän hippiäisen porukka, mistähän sekin lienee saareen tullut tällaisessa kelissä. Grundvikista löytyi vielä peippo. Muuten päivä oli ankea, vain kaksikymmentä lajia sain kokoon kaavakkeelle. Runsain oli harmaalokki noin sadalla havaitulla yksilöllä. Haahkoja löytyi aallokosta neljäkymmentä. Jo hämärän tultua ilmaantui männikön ylle taas tusinan kokoinen varisparvi, kello 16:20, ja parin tarkkailukierroksen jälkeen parvi putosi männikköön yöpymään.

25.XI heräsin aamulla toteamaan että sade jatkui edelleen sysipimeältä taivaalta, siis varsinainen black friday vaikkei ostettavaa ollutkaan. Hiljalleen valon lisääntyessä huomasin että sadekin alkaa heiketä, ennen auringonnousua pilvipeite oli melkein rakoilemassa. Aamuruskoa odotin mutta mitään sellaista ei sitten tullutkaan, toki kohtuullinen retkipäivä vaikka tuuli taas yltyikin. Per meni tietä pitkin satamaan ja kohta miekin lähdin kylää ja männikköä komppaamaan ja sitä rataa itään.

Kylällä kierteli edelleen räkättiparvi, nyt 20 yksilöä, pari kottaraista, talitiaisia ja neljä viherpeippoa. Tilhen ääntä kuului mutta näkemättä jäi. Pohjoisrannassa oli tukkakoskelokoiras haahkojen seurana. Männikön varikset olivat päässeet huomaamattani livistämään, näkemättä jäivät koko päivänä.

Itäriutan vesillä oli edelleen eilinen riskilä, Grundvikissa peippo. Leppälehdon pohjoisreunassa rätisi peukaloinen, sisemmällä metsissä oli talitiaisia, räkättirastaita, pari hippiäistä, viherpeippoja ja punatulkku.

Länsiriutallakin kannatti taas käydä. Kärjen tuntumassa ruokaili seitsemän merisirrin parvi. Järven ympäriltä löytyivät tutut kiuru ja kolme pulmusta. Päivä oli hiukan edellistä parempi, 24 lajia listasin kaavakkeelle, runsaimpana edelleen harmaalokki 90 yksilöllä, kakkosena merimetso 40 linnulla.

Rauhallinen eloni illalla loppui siihen kun asemalle saapuivat Veijot Vänskä ja Peltola sekä Rita Wallden. Ensi töikseen asemalle tullessaan Veko heitti aseman toimintaohjeet roskapönttöön. Kun lattia oli kasattu täyteen tavaraa, kaivettiin kasseista rakettiverkon osat ja pöytä täytettiin niillä. Koko ilta suunniteltiin sitten miten kokonaisuus voitaisiin kasata ja suorittaa koeammunta ennen varsinaisia pyyntitoimia, sirrejä kun nyt saarella oli...

***

( sillä ei ole renkaita jaloissa, tulta... )