Lintuja vihoistani XXIII

( mustaa marraskuuta Jurmossa )

14.11.1973 lämpötila oli Jurmossa pudonnut pari astetta pakkasen puolelle eikä sieltä päivän aikana mihinkään kohonnut. Tuuli oli jäätävää, pohjoisesta rajut kahdeksan boforia koko päivän, puolen päivän jälkeen kuuropilvistä putoili ajoittain lunta. Nyt olivat talven merkit selvät ulkosaaristossakin.

Retkellä sinnittelin kuitenkin yhdeksästä neljään. Mereltä ei lintuja liikaa näkynyt, haahkat, allit, heinäsorsat löytyivät läheltä rantaa, kyhmyjoutsenista oli jäljellä vain tuttu yksinäinen nuorukainen. Satakunta vesilintua näkyi kauempana mutta niiden lajista ei saanut kummempaa selkoa.

Saaren metsiköissä oli tutun oloista porukkaa, neljä räkättiä, edelleen seitsemän pyrstötiaista, vähän talitiaisia ja viherpeippoja ja parvi kottaraisia kylällä. Teeret löytyivät edelleen, mikäpä niitä täältä veisi.

Riutat piti kuitenkin kompata oli sää mikä tahansa. Itäsannoilla kuljeskeli yksinäinen merisirri, pari yksittäistä lajikumppania löytyi lounaisriutan rannoilta. Siellä oli taas karikukkokin. Päivän kolmas kahlaaja olikin sitten kuollut kapustarinta joka löytyi järven takaa nummelta. Lokeilla oli taas pientä liikettä, kala- ja harmaalokkeja nähtiin määrittämättömät mukaan lukien yhteensä hieman toista sataa.

Innokkaasta ulkoilusta huolimatta lajimäärä jäi yhdeksääntoista jos vain elävät linnut lasketaan. Jäin odottelemaan onko säämuutos lopullinen vai tulisiko vielä hieman lauhempaa.

***

( milloinkahan se tuokin oli ehtinyt kuolemaan, retken alussa niitä vielä oli )