Viisi vuosikymmentä sitten XXXVI

( sinitintti ei noihin aikoihin ollut vielä joka retken vakiolaji )

Viisi vuosikymmentä sitten 14.11.1967 ehdin iltapäivälenkille Halikonlahdelle. Lämpöä oli yhä viitisen astetta, tuuli lounaassa eikä kovin voimakaskaan, taivas yläpilven ja osin syksyisen stratocumuluksen peitossa, aurinkokin pilkahteli hieman taivaanrannan tuntumassa.

Kahdenkymmenenkahden retkilajin listan rungon muodostivat tietysti perinteiset varislinnut, talitiaiset, pulu, fasaani, varpunen ja keltasirkku. Muutakin sentään joukkoon mahtui. Varpushaukka kyttäsi pihatiaisia Katkiluodossa. Altailla oli vielä heinäsorsien lisänä taveja ja pari jouhisorsaa. Telkkien joukossa sukelteli neljä tukkasotkaa ja edelleen talvipukuinen mustakurkku-uikku. Nokikanoja oli kolme uloimmassa altaassa polttokaatopaikan kärjen edustalla. Pari sinitiaista pyöri altaiden ruoikossa.

Katkiluodon pelloilla kierteli vieläkin kolmenkymmenen töyhtöhyypän parvi, suurin osa viivyttelijöistä oli jo kuitenkin hävinnyt. Samoille pelloille pyrähti altaiden kulmalta seitsemäntoista peltopyyn parvi.

( hyypät myöhästelivät tuona syksynä kunnolla )

Kuudentenatoista päivänä oli yhä seitsemän astetta lämmintä. Tuuli oli kääntynyt länteen, taivas oli täyspilvessä, ja aamu oli tihkusateinen. Sade yltyi puoli kymmenen aikaan kunnon vesisateeksi ja en kauan siinä viihtynyt. Kouluunkin piti tietysti lähteä, olihan torstai ihan tavallinen arkipäivä.

Parin aamutunnin kierroksella merkitsin muistiin 23 lajia. Sama peruslajisto oli tietysti nytkin runkona. Fasaanit olivat vähissä, vain neljä tuli vastaani. Yksinäinen vihervarpunen lensi altaiden yli, peippo nousi näkyviin uloimman kolmosaltaan kaakkoislaidasta. Kai sama varpushaukka kuin pari päivää aiemmin oli yhä Katkiluodon lähellä vaikka lajimääritys jäi vain accipiterin asteelle.

( siinä ere viime talvena kuvattuna, myöhemmin kävi ilmi että talvehti niitä Halikonlahdellakin noihin aikoihin )

Altailla olivat edelleen tutut heinäsorsat, tavit ja jouhisorsakaksikko, myös telkät ja tukkasotkat olivat samoja kuin pari päivää sitten. Nokikanatkin löytyivät mutta mustakurkku-uikku oli tällä välin ehtinyt lähteä. Retken ylivoimaisesti paras havainto tuli altaiden ja Halikonjoen väliseltä kaistalta, suunnilleen siitä missä nyt on lintutorni. Maasta nousi ilmaan lintu jonka määritin heti kiikariin sen saatuani tunturikiuruksi. Sellaista en ollut ennen eläessäni nähnytkään. Sen ääntä ja olemusta sain siinä opiskella tovin ennen kuin se lensi joen toiselle puolelle.

Lähdin käymään myös Salonjoen toisella puolella Viitanmäellä. Töyhtötiainen ja hippiäisparvi tuli siellä vastaan heti. Huipun läheltä löysin ilmeisesti sarvipöllön oksennuspallon mutta pöllö jäi löytymättä.

***

( jouhisorsat viivyttelivät )