Lintuja vihoistani XXII

( marraskuista menoa Jurmossa )

Vuonna 1973 marraskuun kahdestoista olin tiiviisti Jurmossa, ainoana asemamiehittäjänä. Uloslähtö vähän yskähteli koska aamu aukeni jatkuvien lumikuurojen säestämänä, täyspilvisenä ja pohjoistuuli puhalsi kuuden boforin voimalla. Pakkasta oli sen verran että lumi maassa pysyi. Yhdeksältä kuitenkin maastoon lähdin.

Lumisateen keskeltä kaivoin sitten vesilintuja sen verran kuin näkyvyys salli, nummelta löytyi kuuden teeren porukka. Länsipäähän mentyäni järveltä löytyi kaksi tundrakurmitsaa ja lounaisriutalta vielä kolmas. Meri- harmaa- ja kalalokkeja näkyi jonkin verran, määrittämättömiä lokkeja jonkin verran enemmän.

Palailin pian takaisin saaren keskiosiin ja siitä sitten itään. Kiuru ja variksia tuli vastaan nummella, talitiaiset taas kylällä ja männikössä. Leppälehdossa oli muitakin tiaisia, yksi sinkkari ja seitsemän pyrstötiaista, kai eilinen parvi. Tilhikin löytyi, samoin räkätti ja mustarastas. Rannasta irtosi niittykirvinen.

Puolita päivin lumikuurot lakkasivat mutta tuuli pysyi edelleen kovana, hieman luoteen puolelle kääntyen. Vesilintuja ei juuri uusia löytynyt, tukkakoskeloita edelleen kaksitoista, vähemmän kuin edellisinä päivinä. Saaren suojapaikoissa ja kylällä kiertely pelasti päivän lajimääräksi 25, ihan perinteisillä lisäyksillä. Yksilöitä oli vähän, haahka runsain 30 havaitulla.

13.11.1973 palattiin takaisin plussan puolelle, tosin vain parin asteen verran, mikä ulkosaaristossa on vähän kun meri ympärillä sentään on avoin. Mantereen puolella taidettiin olla jo reilusti pakkasella. Yöllä oli ollut kova etelämyrsky, kahdeksan boforin voimalla oli tuuli puhaltanut. Aamulla tuuli oli jo lounaassa ja vaimenemassa, kääntyi päivän mittaan länteen ja kesyyntyi neljään boforiin. Aamun täyspilvisyys vaihtui iltapuolen puolipilviseen.

Vesilintuja näkyi eilistä paremmin, haahkojen ja allien lisänä oli pilkkasiipikoiras Itäriutan tuntumassa. Kyhmyjoutsennuorukainen tuli lännestä itäsantojen edustalle, ehkä sama joka oli pyörinyt vakituisen perheen lisänä länsipäässä aiemmin retkellä. Heinäsorsat olivat palanneet saaren rantavesiin.

Palanneet olivat myös merisirrit, ensimmäisen löysin Itäriutalta jo aamupäivällä. Itäpäässä huomasin myös erikoisen kiurulinnun, joka miusta vaikutti ihan töyhtökiurulta, ulkonäköä ja ääntä myöten mutta kun en ollut lajia ennen nähnyt, jätin lajilleen määrittämättä. Se lenteli rauhattomana ja taisi lopulta liikkua jonnekin lännen suuntaan. Molkkuniemestä nousi ilmaan myös suopöllö.

Metsissä oli vaihteeksi enemmän talitiaisia, viherpeippoja ja rastaita, kai mantereen kylmyys oli niitä muutaman tänne asti ajanut, tuttu pyrstötiaisporukka löytyi myös. Teeret olivat vanhoja tuttuja. Etelärantaa länteen mennessä vesilintuja löytyi lisää, samoin lokkeja joskaan mitään erityistä lokkimuuttoa ei juuri ollut.

Lounaisriutalta löytyi merisirrejä lisää, kuusi kolmessa porukassa. Tundrakurmitsoista löytyi vielä yksi. Päivän lajimäärä jäi sitkeästi kahteenkymmeneenviiteen. Haahka vei taas runsaimman lajin tittelin 86 linnulla, heinäsorsa ylsi lähelle 82 yksilöllä.

***