( itäsantojen ja itäriutan loppusyksyistä kauneutta )
11.11.1973 aamu Jurmossa aukesikin
pikkupakkasessa, tosin päivän mittaan lämpö nousi takaisin
eiliseen neljään asteeseen. Tuuli oli kääntynyt täysin
päinvastaiseksi, kaakosta puhalteli aamulla vienosti, iltapuolella
jo perinteistä neljää boforia. Pilviä oli mutta enimmäkseen
selvästi alle puolet taivaankannesta oli niiden peitossa.
Ulos lähdin puoli yhdeksän aikaan ja
pieni ruokailutauko välistä poislaskettuna tulin takaisin vasta
puoli viiden jälkeen illalla, hämärän laskeutuessa. Perinteiseen
tapaani kiersin ensin kylän ja männikön kulmat ja sitten lähdin
itäpäähän. Punatulkkuja muutti, myös kolme irrallista tilheä,
peippoja, järrejä ja viherpeippoja. Talitiaiset olivat saaneet
lisävauhtia kiertelyynsä metsissä ja pihoilla, kottaraiset olivat
hiljalleen häviämässä.
Harjulta näki merelle aiempia päiviä
helpommin kun tuuli oli heikkoa. Haahkoja löytyikin hieman
edellispäiväistä enemmän, muita vesilintuja suunnilleen kuten
ennenkin. Lokkiliike ei ollut yhtä reipasta kuin edellisinä parina
päivänä. Pari laulujoutsentakin tuli idästä ja jäi järvelle.
Ne jatkoivat matkaa vasta kun tulin iltapäivällä länsipäähän.
( teeri 70-luvulla Jurmon maiseman yllä )
Tukkakoskelot viihtyivät edelleen
itäriutan tuntumassa, leppälehdosta löytyi ensin pikkutikka,
sitten pyrstötiaisparvi ja vielä rautiainen tutumpien
vihervarpusten ja talitinttien lisäksi.
Länteen mennessä oli hiljaisempaa,
teeret nummella, kiuruja muutama. Tundrakurmitsa löytyi taas ja
pulmusista sentään vielä yksi. Päivän lajimäärä nousi
kolmeenkymmeneenyhteen, yksilömäärä jäi 575 lintuun, niistä
eniten haahkoja, 142. Nykytilanteeseen verrattuna kummastuttaa että
esimerkiksi telkkiä löytyi vain kolme, näinä päivinä niitä on
Jurmon vesillä satamäärin.
***
( telkkien esiintymisessä on selvä muutos takavuosiin )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.