Jäin sitten yksin asemalle 10.11.1973.
Aamukahdeksalta lähdin länsikierrokselle. Lämpöä oli neljä
astetta, tuuli oli taas kääntynyt luoteesen ja yltynyt viiteen
boforiin, aurinkoista oli, pilviä ripotellen siellä täällä,
iltaa kohti pilvisyys hieman lisääntyi mutta valoa riitti puoli
viiteen asti.
Heti aluksi seitsemän tunturikiurun
parvi muutti nummen yllä kohti riuttoja. Talitiaisia pyöri kylällä
ja männikössä, merellä liikkui lokkeja. Haahkat ja allit olivat
löytäneet suojanpuolen lahdet, heinäsorsia ja telkkiä näkyi vain
jokunen. Tuttu kyhmäriperhe oli lännessä riuttojen suojassa.
Kahlaajista en onnistunut nyt näkemään kuin pari kapustarintaa,
minne lienevät muut piiloutuneet.
Pikkulintujakin oli vähän, kolme
pulmusta nyt kuitenkin taas riutoilla, samoin muutama varis, kiuru
nummella. Iltapuolen kierros idässä ja metsissä tuotti muutaman
mustarastaan, lisää talitiaisia, hippiäisiä, vihervarpusia ja
punatulkkuja. Kylän kottaraiset ja viherpeipotkin olivat ymmällään
yltyneen luoteistuulen johdosta.
Päivän lajit jäivät valoisuudesta
huolimatta kahteenkymmeneenkuuteen. Tuulen vieminä lokit olivat taas
runsaimpien lintujen kärjessä, sata harmaalokkia, kolmekymmentä
kanikkaa ja sata jompaakumpaa näkyi aaltojen ja tyrskyjen välissä
sekä luodoilla. Säänmuutosta tämä selvästi enteili.
***
( tukkakoskeloita oli edelleen kohtalainen parvi itäriutan suojassa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.