Lintuja vihoistani XV

4.11.2001 oli taas vuorossa Vantaan metsäreitin syyslaskenta Petikossa. Yö oli ollut kirkas ja maassa oli jäätä. Punarinta rätisi parkkipaikalla ja tilhi lensi yli kun lähdin kotoa laskentareitin aloituspaikalle.

Reitti kulki ensin lintulaudalleni. Keltasirkkuja muutti yli täälläkin, pellolla seikkaili harakka. Ruokinnalla pyöri tiaisia, joukossa yksi töyhtötiainen ja yhdellä sinitintillä oli rengas vasemmassa jalassa, siis ilmeisesti kesällä jostakin lähipöntöstä rengastamani. Peippokin löytyi ruokinnan läheltä, samoin mustarastas ja käpytikka.

Läheinen riistamiesten hirvieläinruokinta oli nyt tyhjä, taisivat olla tuoneet vain vanhoja omenoita ja vastaavaa. Tiaisia ja hippiäisiä oli jokunen kuusikossa, vanhan pakettipellon yli lensi viherpeippo ja pulmunenkin. Jatkoin polkua Pitkäsuon täyttömäen laidalle. Ylilentäjiä oli edelleen, nyt keltasirkkujen joukosta huomasin myös järripeipon ja peipon. Puukiipijä ja kuusitiainen sekä mustarastas olivat paikalla.

Täyttömäen laitaa kuljin pohjoiseen. Tali- ja sinitiaisia näkyi täyttiksen puolella, urpiaisia myös, yli lensi pari harakkaa. Peippoja näkyi myös avomaalla ja rinteestä nousi ylös tunturikiuru ja lähti pohjoiseen, ehkä mäen toiselle laidalle. Keltasirkkuja oli avoimessa rinteessä useita ja ylikin muutti pari.

Jatkoin täyttiksen takaa metsän poikki Keimolan golfkentän laitaan. Tilhiä ruokaili metsänreunassa viidentoista yksilön parvi. Puukiipijöitä oli taas pari, hippiäisiä runsaammin. Teeri lähti mäenrinteestä karkuun. Muuten lajisto oli perinteiiä tiaisparvien lajeja, tulkkuja ja tietysti mustarastas.

Palailin kentänlaidalta Alkärrin vanhan pakettipellon laidoille. Tiaisparvia oli edelleen, lisänä hippiäisiä ja muuten vain taas jokunen närhi. Takavuosina tienoilla olleita petoja tai pöllöjä odottelin turhaan. Pyymosan suuntaan kävellessä tarkistin taas pari riistaruokintapistettä, tyhjiä olivat. Kolme pyrstötiaista tuli vastaan rehevässä ojanotkossa. Pyymosan laitaa palailin etelään, tiaisia laskeskellen, yksi pyykin löytyi kuusikkonotkosta. Lehdon luonnonsuojelualueella oli lisää tiaisia, pari tilheä lensi yli, lähipellolla oli korppi ja yli muutti harmaalokki.

Jatkoin Friimetsän läpi Hermaskärinkalliolle. Käpytikka ja pyy saivat vahvistusta lukemiin, yli lensi varis, pari mustarastasta varoitteli tiheiköissä. Kiersin Petikonmäen laitaa Pikkujärven suuntaan, pyrstötiaisia huomasin taas pikkuporukan ja varpushaukka tuli reitille. Harmaalokkeja muutti yli nyt seitsemän linnun parvi. Metsän etelälaitaa palailin takaisin, nyt jo kohteena auto ja lopetus. Pyy löytyi vieläkin, pari närheä, muuten loppuosuuden linnut olivat kantalajistoa, tiaisparvia hippiäisin ja puukiipijöin vahvistettuna.

Tuuli oli aamupuolella yltynyt lännen puolelta ja taivaskin verkalleen pilvistynyt. Kaikkiaan kotona laskin kierrokselta löytyneen 27 lajia ja 243 lintua, ensimmäisen kerran täyttömäen laidassakin alkoi olla lintuja.

Kun iltapäivällä oli vielä valoisaa, käväisin lopuksi pikku kierroksen Viikin pelloilla ja Hakalan sekä Keinumäen torneilla. Valkoposkihanhia oli vielä pelloilla satoja, joukossa yksi sepelhanhikin. Kalalokkeja oli satoja, harmaalokkeja vähemmän, merilokkeja pari ja naurulokkeja yksi. Uivelo löytyi lahdelta, samoin tukkasotkia, kyhmyjoutsenia ja tietysti heinäsorsia. Timalit ääntelivät Keinumäen tornin edustalla, samoin pajusirkut, pyrstötiaisia ja tilhiä oli täälläkin. Fasaanit, varpuset, kottaraiset ja naakat olivat tuttua urbaania lajistoa ja myöhäinen punarinta rätisi vielä täälläkin.

Illalla oli kahdeksan astetta lämmintä, pilvipeite osoitti taas hieman rakoilemisen merkkejä, tuuli yhä lännessä ja näkyvyys yli kaksikymmentä. Vihkoon kirjasin että loppujen lopuksi kiva päivä tästä tuli.

***