Lintuja vihoistani XIV

( isoloxia lähtee raskaasti lentoon )

Syyslaskennoista olkoon myös esimerkkinä marraskuun ensimmäinen viikonloppu vuonna 2001. Kolmannen päivän aamu oli herätessä Vantaalla lämmin, pilvinen ja tuulinen, ei sentään satanut joten kun aamulla olin teetä juonut ja sen jälkeen käynyt Petikon metsän lintulaudalla täydentämässä auringonkukka- ja rasvavarantoja, lähdin ajamaan Suomusjärvelle Johdesuon reitille.

Aamulla kotipihalla oli vastassa varpushaukka, räkätti ja tikli. Ruokinnalla oli tiaisia odottamassa, lauta oli jo syöty tyhjäksi. Matkalla reitille näkyi joutsenia Nummen kirkon luona, lapinharakka Kyynäräjärven luona sekä pyy Lahnajärven lähellä. Yhdeksän jälkeen pääsin lähtemään reitille, nyt aloitin hieman tavallista etelämpää, tarkoituksena varmistaa ettei reitti olisi ihan linnuton keskitalvellakaan. Tiaisia oli heti alkumatkalla, pyrstötiaisiakin viiden parvi. Käpytikkoja oli pari, palokärkikin löytyi. Varesjärvessä ui 49 isokoskeloa ja kaksi telkkää.

Uusien mökkien ohi mennessä huomasin metsässä yhden pyyn. Puissa touhusi myös isokäpylintu ja punakylkirastas, harjulla pyöri pari korppia. Rautalammia kiertäessä isokäppäreitä löytyi seitsemän parvi. Kanahaukka lähti päivystämästä kauemmaksi. Yli lensi neljä isokoskeloa, punatulkku ja neljä viherpeippoa.

Johdesuon lounaiskulmassa tulkkuja muutti yli neljä lisää, käpytikan ja tiaisparvien lisänä oli taas kolme pyrstötiaista. Suon ylityksen jälkeen sen kaakkoiskulmalla oli kuusikon latvoissa viisitoista pikkukäpylintua. Tiaisparvissa oli runsaasti väkeä, yli lensi harvakseltaan keltasirkkuja ja yksi varis. Riistaruokinnalla oli kauroja muttei paikallisia keltasirkkuja, tiaisia kävi kyllä katselemassa tarjontaa.

Taipaleella kuusikon läpi takaisin harjulle lensi yli paitsi keltasirkku, myös parvi käpylintuja ja peippo. Harjun lakea kävellen etsin teeriä ja metsoja, tällä kerta turhaan. Vain tiaisia oli harvakseltaan, ja yllätyksenä myös myöhäinen laulurastas. Harjulta laskeuduin sitten metsäpolkua pitkin takaisin autolle, käpytikka ja korppi touhuilivat omiaan, pyrstötiaisia löytyi taas kohtalainen parvi.

Reitti piteni hieman, kuuteen kilometriin. Lintuja oli enemmän kuin aiemmissa laskennoissa, nyt tuli vastaan 24 lajia ja 233 lintua. Lajisto pysyi kuitenkin aika lailla perinteisenä, metsäkanalinnut ovat katoamassa vaikka reitistä suuri osa kulki niitä suosivassa maastossa. Jäättömän järven ansiosta isokoskelo ryösti runsaimman linnun tittelin 53 yksilöllä. Toinen sattumalaji pyrstötiainen oli kakkonen 25 yksilöllä. Perinteisintä peruslajistoa edustava hömötiainen oli kolmas 20 ja punatulkku neljäs 19 yksilöllä.

***