Viisi vuosikymmentä sitten XXIX

( siinä pulmussirri ja tylli vanhassa kuvassa, ei sentään vuodelta 1967 )

Vuonna 1967 ehdin käymään linturetkellä Halikonlahdella 14.9. eli viikko oli kulunut koulussa ja työssä. Torstaisin koulu alkoi myöhään ja aamulla oli aikaa retkelle lehdenjakolenkin jälkeen. Parin tunnin aamukierroksella aamu oli sumuinen, tyyni sää piti sumua paikoillaan veden yllä pitkään, aurinko noustessaan korkeammalle nosti sen pilviksi jotka iltapuolella hajosivat. Vesi oli matalalla ja Viurilanlahden puolelle oli auennut laaja lietteikkö rantaniityn ja ruoikon väliin.

Vuohensaaren tien alkupäässä kierteli vielä yksinäinen haarapääsky. Pelloilla ruokaili viitisenkymmentä sepelkyyhkyä. Sumun seasta näkyi vesilintuja, sata tavia, saman verran haapanoita, kymmenkunta jouhisorsaa ja pari telkkää heinäsorsien ja sotkien lisäksi. Ruskosuohaukka kierteli edelleen lahdella, muutto ei vielä sitä kiinnostanut.

Kahlaajia oli kohtalaisesti. Parikymmentä töyhtöhyyppää oli pelloilla sepelkyyhkyjen seurana, samoin yksi liro ja suokukkoja. Viurilanlahden paljastuneille lietteille piti päästä katsomaan mitä sieltä löytyi. Liro, suokukkoja, pari musta- ja valkovikloa sieltä löytyi ja lisäksi tylli. Tyllillä oli kaveri jonka heti tunnistin kirjan kuvien mukaiseksi pulmussirriksi. Tämä kaksikko oli aika kesy ja sain seurata näitä koko retkeni ajan tuolla laajalla lietteellä.

( nuoret tundrakurmitsat ovat tämän ajan kahlaajia )

Seuraavan retkeni tein sunnuntaina 17.9. Halikonlahdelle iltapäivällä. Aamulla olin jo huomannut lintujen liikehdintää lehtilenkilläni Salon keskustassa. Lämpötila oli syksyiset 12 astetta, taivas pilvessä, tuuli kaakossa. Näkyvyys oli hieman heikentynyt sumuntapaisen takia.

Punakylkirastaat viheltelivät aamuyöllä harvakseltaan, muutto oli käynnistynyt. Punarintoja oli ilmaantunut keskustaan kymmenkunta ja Lukkarinkujalla huomasin myös rautiaisen, sen vuoden ensimmäisen.

Halikonlahdella oli edelleen ruskosuohaukka, altaiden puolella. Viurilanlahden puolella näkyi toinen petolintu, joka määrittyi sinisuohaukkanaaraaksi. Sellaista en ollut ennen eläessäni nähnytkään. Välillä se kävi näyttäytymässä hyvin myös altaiden puolella.

Sepelkyyhkyjen joukossa oli ainakin yksi uuttukyyhky, kahlaajista paikalla oli ainakin suosirrejä ja niiden joukossa yksi pikkusirri. Kaksi liroa oli vielä paikalla, samoin yksi valkoviklo. Paras kahlaajahavainto oli viiden tundrakurmitsan parvi joka liikuskeli ensin Viurilanlahden lietteellä ja lähti sitten jatkamaan matkaa lounaaseen.

*** 

 ( siinäkin elis viiden vuosikymmenen takaa )